syyskimikin pauloissa

Olen tänä vuonna ihastunut etenkin tummiin kasveihin.
En tiedä miksi. Ehkä siksi, että elän itsekin suurten muutosten aikaa ja haluan rohkeammin kokeilla pihoillani myös jotain täysin uutta, joka antaa kontrastia istutusalueelle tai toimii muuten vain katseenvangitsijana.

Syyskimikki (Actaea simplex) ja siitä väritys Black Negligee, on minun tämän vuoden uusi suosikki.

Kasvin lehti on tummanpuhuva, kukinto auetessaan valkoinen.

Kasvista, kukinnon kera, tulee noin 150-200 cm korkea.
Se viihtyy varjoisassa tai puolivarjoisassa, tuoreessa tai kosteassa, runsasravinteisessa mullassa, mutta myös savisessa maassa.
Istutusetäisyys on noin 50 cm.

Käytin tätä rajaamaan istutusaluetta, jossa nyt taaimmaisena kasvavat syreenit. Syyskimikit istutuin puolestaan syreenien eteen ja istutusalueen matalampien kasvien taakse.

Syyskimikki toimii istutusalueellani mm. tämän
Hemerocallis Hybrida-ryhmän  "Entrapment"
päivänliljan taustavärinä.

Jään innolla odottamaan kimikkien kasvua tuuheammiksi sekä näkeväni ne kukkimassa pihallamme.

Luonnon antimia

Minulle metsä ja luonto edustaa sitä paikkaa, jossa voi "tyhjentää pään kaikista turhista asioista", kulkea, elää hetkessä, katsella, ihmetellä luontoa ja sen antimia. Ja tietenkin poimia niitä. Ihanaa hyötyliikuntaa luonnon helmassa.

Tulin eilen illalla maalle koiran kanssa.
Vapaa-ajan viettopaikkamme polun varressa kasvoi kanttarelleja. Samalta paikalta olin vain muutama päivä sitten korjannut kaikki samassa kohdassa kasvaneet sienet.
Ja nyt niitä oli kasvanut taas lisää.
Joten, päätin ottaa korini ja suunnata kohti vakituiseksi muodostuneita sienestyspaikkoja.
Kanttarelleja lähdin pääosin etsimään, mutta sainkin paljon enemmän.
Eilisen antimet: vaaleaorakas, mustatorvisieni ja kanttarelli.

Vaaleaorakas.

Vaaleanorakkaan (lat. Hydnum repandum) tunnistaa kermanvaaleasta väristään, jämäkästä varresta sekä pehmeistä "piikeistä"eli orasta lakin alla. Sieni on lähes kanttarellin veroinen ruokasieni, jonka maku on mieto tai jonkin verran kirpeähkö.
Mummini keräsi näitä aikanaan paljon ja muistan hänen paistaneen sienen lakin voissa paistinpannulla. Ja ripaus suolaa päälle ja nautittiin ihan pihvin tavoin.
Kypsentäminen tulee kuitenkin suorittaa huolella.

Mustatorvisieni.

Mustatorvisienen (lat. Craterellus cornucopioides) tunnistaa tummasta suppiloimaisesta ulkomuodostaan, jonka ulkopinta on harmaa (tyveä lukuunottamatta) ja sileä. Sienessä ei myöskään ole helttaa.
Mustatorvisieni on harvinaisempi kuin tärkeimmät kauppasienemme ja se on paikkauskollinen.
Eli tämän herkun löytöpaikka kannattaa painaa mieleen.
Sieni on ohutmaltoinen, joten se sopii kuivattavaksi ja se sopii käytettäväksi mm. keitoissa, kastikkeissa ja muhennoksissa.

Kanttarelli eri kuvakulmista.

Keltavahveron, eli tuttavallisemmin kanttarellin (lat. Cantharellus cibarius), tunnistaa kauniin kullankeltaisesta väristä sekä hedelmäisestä tuoksusta. Kanttareilla voidaan kuivata, pakastaa tai säilöä suolaliemeen. Sieni ei vaadi esikäsittelyä.
Meidän perheessä sientä käytetään pääosin kastikkeena, mutta myös keitossa sekä piiraissa.

Sienestys on ihanaa, mutta on myös tunnettava sienet, joita kerää.
Jos olet epävarma, niin varmista ennen keräämistä ( ja ennen syömistä!!!!!) että et ole kerännyt lautasellesi metsästä myrkyllisiä sieniä!

Antoisia sienestyshetkiä!!!

Meidän perheessä...

...jopa koira rakastaa kukkia! 

Mukavaa päivää ja hyvää viikonloppua!

Hamina Tattoo 2016 - Linnoituksen vanhoilla piholla

Tänä vuonna pääsin jatkamaan kaksi vuotta sitten Hamina Tattoon yhteydessä aloittamaani vanhojen pihojen kiertämistä.
Meillä olikin varsinainen naisten "sukuraati" mukana pihakatselmuksissa, joista jokaisella raatilaisella oli joko sisustamiseen, taiteeseen, muotiin, pihoihin liittyvää koulutusta tai suurta rakkautta kauniisiin pihoihin, kasveihin, sisustamiseen ja yksityiskohtiin.

Aloitetaanpa hurmaavasta Kochlerin talosta.

Aikaisemmin talo oli keltainen, mutta nyt se oli saanut herkullisen vaalean pinkin maalipinnan ja voi, olisin voinut ihastella taloa vaikka kuinka pitkään! Se oli kuin karamelli!

Näkymiä Kochlerin talon takapihalta. Kynttiläkuva vanhasta 1700-luvun kellarista...
Aika huikeaa ajan havinaa.

 

Huomaa upea kenttäkiveys.

Näkymiä Salan talon takapihalta. Oletan tämän olevan
sen kohdan, jolta pitkä piharakennus on purettu.

Viehättävä Salan talon piharakennus.

Pihan yli vedetty purje, yhdisti sen loistavasti pihan takana siintävään Hamina Bastioniin.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan Salan talon sekä pihan muutoksia. Keskusteltuani uuden omistajan kanssa, voisin sanoa, että talo on saanut omistajikseen juuri sellaiset ihmiset, jotka osaavat uudistaa taloa ajan henkeä ja perinteitä kunnioittaen.

Ja matkalla seuraavaan kohteeseen, huomasimme palanneemme kauas menneisyyteen alla olevan sievän edustajan matkassa.

Tattoon aikana Haminan kaduilla voi nähdä näin hurmaavasti
pukeutuneita ihmisiä!

Sievää....

Oiva näkymä saunatiloista kohti Raatihuoneen kelloa.
Tässa tilassa sijaitsi ennen talli.

 

 

 

 

Talon alla sijaitsi komea kellari, joka näkyy
seuraavassa kuvassa vasemmalla.

 Pihapiiri oli suuri. Siinä olisi potentiaalia vaikka mihin!

Piha on helppohoitoinen "kivipiha".

Kaunis kaari-ikkuna ja takorautainen
ovikatos. Minusta tuntuu, että meidän Villa
Matildaan täytyy teettää tällainen.

Tässä on jotain pysäyttävää.



Näin vuonna 2016.
Vielä jäi katsottavaa seuraavaankin Tattooseen, toivotaan että ne pihat, joihin en tänä vuonna ehtinyt, ovat auki myös vuonna 2018.

Tattoot jatkuvat yhä pari päivää, eli 6.8. saakka. Joten vielä ehtii!!!