Piha ilman sadettajaa

Uusi työssäoppimisjakso on alkanut.
Kesäni jatkuu kukkien, istutusalueiden ja teknisten laitteiden parissa.

 

Paikka on mieluisa ja uudet työkaverit symppiksiä.
Ja työmatka n. 4 min fillarilla hurauttaen. Ei huono.

Helteisestä säästä johtuen, työaikaa on keskinäisellä sopimuksella ruuvattu hieman normaalia aikaisemmaksi. Johtuen ihan siitä, että aamulla ilma on vielä raikas yön jäljiltä ja työskentely kyseisellä alueella miellyttävämpää, kuin iltapäivän kovassa paahteessa.

Kolme päivää on nyt takana ja homma on kyllä edennyt, vaikka hieman teknisiä mutkia on ollut matkassa. Ensinnäkin, kun on kyse suurista istutusalueista ja kun vesipumppu ei toimi, niin siinä on hieman haastetta. Silloin ollaan oikeasti tilanteessa, jossa voi sanoa, että kyseessä on piha ilman sadettajaa...
Tilanteeseen on jo onneksi saatu helpotusta, joten toivotaan, että ongelma on tällä erää korjaantunut.
Paljon on kuitenkin kasteltavaa, sillä kuumuus on raastavaa ja alue on ollut niukalla vedensaannilla jokin aikaa. Istutusalueen suuret ruukut kastellaan kastelukannulla, yhteen ruukkuun menee 3-4 kymmenen litran vesikannua.

Työssäoppimispaikan suuria ruukkuja...

Ensimmäisen päivän työsarkaa.

 

Maa on oikeasti paikoin todella kuivaa, joten jossain kohtaa on tuntunut siltä, kuin olisi yrittänyt kaivaa rikkaruohoja betonista.

Eilen myös yksi työkoneista sai hieman osumaa ja siitä meni oven lasi tuhannen päreeksi. Avantista tuli sellainen ilmastoitu versio, eli oviraamin, vaan ei lasin, kera.
Onneksi en itse ollut puikoissa, eli sattuu niitä vahinkoja kokeneillekin.

Olen laskenut sen varaan, että pääsen tutustumaan tarkemmin eri puutarha-alan koneisiin tämän harjoittelujakson aikana. Tuo Avant 630 polttelee kyllä aika kovasti, joten sitä on pakko päästä räpläämään.
Jes, eilen pääsin hurauttamaan sellaisella "sähkökärryllä", joita käytetään golf-kentillä.
Se oli hauska vehje.

Ja tänään pääsin heti aamutuimaan aamupäiväksi raivaussahan siimaleikkurin kimppuun...Siinä sai heinät, ohdakkeet ja muut alueelta poistettavat kasvit kyytiä.

Nyt täytyy lähteä hieman hommiin omalle kotipihalle.
Sielläkin olisi sadettajalla käyttöä. Mutta taitanee käydä niin, että minä seison letkun jatkeena.
Kuivaa on myös meidän pihalla. Ikkunasta kun katsoo, niin voisi luulla että on syyskuu. Sen verran on tuo hopeapaju, Salix alba sibirica, pudottanut lehtiä nurmikolle.

Hopeapajusta löytyy onneksi vielä lehtiä,
kaikki eivät ole varisseet maahan.

Sain eilen uudelta työkaverilta muutaman chilin taimen. Hänellä oli "ylituotantoa" omilla tiluksillaan ja ajattelin, että kun tuo oma vihervitriini on tyhjillään, niin kyllähän sinne nyt muutama chili sopii oikein hyvin.

Lisäksi eilen minulle iski taas tällainen "pelastakaa kukat" fiilis, eli otin hoiviini muutaman hylätyn kasvin, liottelin niitä kottikärryssä eilisen illan ja päätin katsoa heräisikö ne henkiin. Kanna heräsi, samoin riippupelargonia ja parissa hopeaputouksessa kytee toivon kipinä. Eli, niitä ajattelin lähteä hoivailemaan ja istuttamaan tuonne takapihan suureen ja tyhjänä olevaan ruukkuun.

Pelastettu kanna, riippapelargonia ja
pari hopeaputousta.
Katsotaan saanko ajan kanssa puhallettua
näihin uutta kukintoa.

Isännän kommentti tänään oli, että "Please, ei enää yhtään kukkaa"....

Höh.
Ihme tyyppi =)

Hurmaava Hamina & Wanhat pihat

Kuluneella viikolla Hamina, tuo itäinen ympyräkaupunki, täyttyi jälleen sotilasmusiikin sekä marssishown ystävistä.

 

Hamina tarjoaa mitä mainioimmat puitteet Tattoolle ja nämä joka toinen vuosi järjestettävät musiikkijuhlat ovat kuuluneet Haminan katukuvaan jo vuodesta 1990.

Tämä vuosi oli siinä mielessä erityislaatuinen, että Haminan vanhan linnoituskaupungin puutarhat ja pihat avautuivat nyt ensimmäistä kertaa yleisölle. Se antoi oman lisänsä Tattootapahtumaan ja uskon, että se toi kaupunkiin myös uusia kävijöitä. Ainakin toivon niin, sillä mielestäni pihoihin tutustuminen oli sangen virkistävää. Jo perinteeksi muodostuneet tapahtumat kaipaavat mukaan aika ajoin uusia ideoita ja näytti siltä, että pihat selkeästi kiinnostivat kävijöitä. Osassa pihoja oli viehättäviä Pop Up-kahviloita ja ihmiset mieluusti istahtivat paahteisena päivänä hetkeksi nauttimaan pihakahviloiden antimista ja tunnelmasta.

Vaikka omat sukujuureni ovat Haminassa, niin pihakäynnit avarsivat itsellenikin Haminaa aivan uudesta näkökulmasta.
En valitettavasti ehtinyt käymään kaikissa kohteissa, mutta täytyy toivoa, että kahden vuoden päästä siihen tarjoutuu uusi mahdollisuus.

Seuraaviin kohteisiin ehdin tutustua:

Pormestarintalo, Mannerheimintie 7

Pormestarin talon pihan sisääntulokäytävä
Mannerheimintien puolelta.

Yksi pihapiirin kolmesta rakennuksesta.

Kuva otettu vuoden 2016 Tattoon yhteydessä.

Suomen Keisarillisen Kadettikoulun lääkäri, Robert Ek, rakennutti talon perheelleen vuonna 1866.
Pormestarin taloksi sitä alettiin kutsua vasta vuonna 1950-luvulla, jolloin kaupungin pormestari muutti siihen.
Pihapiirin rakennukset edustavat pääsiassa myöhäisempireä ja valloittavaa pihaa koristavat monet vanhanajan kasvit. Keskellä pihaa kasvaa massiivinen tammi, jonka juuret ulottuvat aina 1860-luvulle saakka. Tammi on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta seisoo edelleen jykevästi paikoillaan.
Pormestarin talo on yksityiskäytössä, mutta talon yhteydessä toimii Pihakammari, joka on vuokrattavissa yöpymiseen. Kuvien perusteella Pihakammari näytti kovin sievälle, joten jos kiinnostuit yöpymään Haminassa, niin tässä oiva vaihtoehto. Sijainti on mitä mainioin.
http://personal.inet.fi/palvelu/pihakammari/index.html


Römpötin talo, Pikkuympyränkatu 13 B

Römpötin talo lähenee jo kunnioitettavaa 200 vuoden ikää.
Talo on nähnyt monia vaiheita parin vuosisadan aikana ja pihapiiri kukoistaa nykyisten omistajien hoidossa.
Talo edustaa empiretyyliä.

Römpötin talon naapurista löytyy Warvaran talo, osoitteessa Pikkuympyränkatu 13 C.

Warvaran talo on myös lähes 200 vuotta vanha ja se sijaitsee yhdestä Linnoituksen pienimmistä tonteista. Pihan pieni koko ei haittaa millään muotoa. Se on sympaattinen ja erittäin viehättävä.
Warvara on nimi, joka kuuluu Haminan historiaan. Varmasti jokainen RUK:n käynyt tietää, että Warvara  ja hillomunkki kuuluvat samaan lauseeseen =)
Ja kuinka ollakaan, tyyliin sopivana entisaikojen Warvara oli tuotu trendikkäästi Wanhojen pihojen yhteydessä tähän päivään Pop Up kahvilan muodossa.

Arvilommin talo, Pikkuympyränkatu 26

Talo on hirsirunkoinen, rapattu sekä edustaa uusrokokoota. Talo on rakennettu vuonna 1847 ja se sijaitsee kivenheiton päässä Hamina Bastionista.
Tontilla on aiemmin sijainnut mm. Pihkovan rykmentin kirkko, joka on purettu 1700-luvun loppupuolella.
Kun kävin aiemmin kuluneella viikolla ihailemassa Tallinnan puolella kauniita rakennuksia, niin voi kyllä rinta rottingilla sanoa, että kyllä näitä kauniita, vanhoja taloja löytyy pienestä Haminan kaupungistakin.

Last but not the least.
Pakkalan talo, Raatihuoneenkatu 3.
Ensimmäinen kuva kertoo pitkälti talon historian. Viehättävä ja ilmava, suurikokoinen piha.
Isäni suku on ollut jossain määrin tekemisissä Pakkaloiden kanssa. En valitettavasti tiedä taustoja sen tarkempaan. Täytynee kysyä kummitädiltäni, hän varmasti osaa valaista asiaa.

 

Taloa asuu tällä hetkellä kaksi eri perhettä.

Ruusut kuuluvat vanhaan pihapiiriin...

..ihan yhtä lailla kuin
vanhat omenapuutkin.

Kauniita neilikkaruusuja. Ovat kuulemma
helppohoitoisia ja kestäviä.

Kuva pihasta silloin ennen vanhaan.

Piha ja Puistotie kiittää kaikkia talojen omistajia, jotka avasivat Wanhat Pihat yleisölle Tattoon ajaksi!

Loppukaneettina vielä:

Yhtä varmasti kuin Tattooseen kuuluu sotilasmusiikki, niin Haminan kaduille kuuluu Tattoon aikana hevosen kavioiden kopse.

 

 

Ja Se Kuuluista Konditoria Huovilan Tattooleivos!



Tämän vuoden Tattoo-leivoksen maku
koostui mansikan, mustikan, vadelman,
karhunvatun sekä puolukan yhdistelmästä.
Leivosta somisti kreemistä pursotettu trumpetti.

Nähdään taas Hamina Tattoossa 2016!

Viherloistoa ja silmäniloa Tallinnassa

Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa....

Tämän viikon päivän laivamatka suuntautui Tallinnaan.
Olen edellisen sekä nykyisen työnantajani leivissä päässyt viettämään suhteellisen paljon aikaa Tallinnassa. Mutta kun on työmatkalla, niin harvoin sitä on aikaa tai jaksamista mihinkään ylimääräiseen "nähtävyyksien katsomiseen". Tästä syystä mm. Kadriorgin barokkilinnan puutarha on aina jäänyt väliin. Mutta nyt tilanteeseen oli tehtävä korjaus.

Päivän agendalla oli: Tallinnassa asuvan ystävän tapaaminen, Kadriorgin puutarha, taimimyymälässä käynti sekä shoppailu. Ja juuri tässä järjestyksessä.

Tässä kuvakooste matkasta:

Ledend of the Seas peruutteli juuri satamaan Helsingissä meidän
lähtiessä. Kyseisestä laivasta oli juttua 30.7. Hesarissa.

Silja Europa puolestaan tuprutteli Tallinnan
satamassa ja jatkoi siitä matkaansa...

Kardiorgin mustien joutsenten lampi

Istutusalueen kukkaloistoa.

Kauniisti yhteen sointuvia värejä..

 

 Näin pitkälle pääsimme ja sitten taivas repesi.....

Ehdimme onneksi suojaan lasten leikkialueen lähellä
 olevan rakennuksen terassille.

Vettä nimittäin tuli...

 

...kuin saavista olisi kaatanut.

Piha lainehti....ei mitään asiaa tennareilla tälle pihalle...



Puolen tunnin odottelun jälkeen ukkoskuuro helpotti
ja pääsimme jatkamaan matkaa...




Käytävät tosin lainehtivat ja kyllähän ne tennarit
 sitten lopulta kastuivat...
 onneksi kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

Noppakivistä ja hiekasta tehdyt loivat rappuset sekä
vieressä kulkeva vesikouru.

 

Sadekuuro oli hakannut ruusuistutukset..

Tässä kuitenkin alueen ruusujen istutuskartta.



Voi tätä loistoa. Olisin voinut istua tässä taidemuseon pihapiirissä koko
päivän ja ihailla näitä muotopuutarhan istutuksia sekä rakennuksia.





 

 

Museorakennuksen toiselta puolelta löytyi...
kahvila! Yes, sinne kipin kapin =)

 

 

 

Ihana kahvihetki, latte ja tuoretta pullaa...

 

Kahvihetken jälkeen jatkoimme vielä
hieman kävelyä ja löysimme
mustat joutsenet somasta talostaan.

 



Valitettavasti käynti Kadriorgissa jäi hieman vajaaksi sadekuuron vuoksi.

Täytyy palata sinne uudemman kerran paremmalla ajalla.

 

Matka jatkui sitten Tallinnan ulkopuolelle, n. 10 km päähän keskustasta, sijaitsevaan taimimyymälään, jonka nimi on Hortes. Hyvin paljon saman tyyppinen kuin esim. Plantagen, mutta ehkä vielä hieman astetta pidemmälle viety. Sisältä löytyi runsaasti mm. piensisustustavaraa, puutarhavaatteita (Garden Girl) jne....  

 

 

 

Pihalla oli vielä runsaasti myytävää.... Itse lähdin etsimään joko valkoista tai vaaleanpunaista päivänliljaa, tai paevaliilia, kuten se viron kielellä kuuluu. Mutta, ei valitettavasti löytynyt tällä kertaa.

 

Ostoskoriin päätyi kyllä muutama pussi siemeniä....krassia, harjaneilikkaa jne.. Kevyttä ja helppoa kannettavaa.

 

 

 

Tämän jälkeen suuntasimmekin sitten kohti Virukeskusta ja siellä suoritettujen shoppailujen jälkeen laivalle ja kohti Helsinkiä.

 

Voin lämpimästi suositella Kadriorgia. Siellä olisi ollut paljon katsottavaa ja siihen olisi voinut varata kokonaisen päivän.

Kadriorgiin pääsee kätevästi satamasta kävelemälläkin. Matkaa on D-terminaalista vain noin 1-1,5 km Piritan suuntaan.