Kuluneena kesänä olemme maalanneet lapsuudenkaverini, Annun, kanssa vanhaa siltaa Haminassa.
Tikkurilan Vinhaa on sudittu kaiteisiin pensselit heiluen.
Meidän molempien tilat ovat kyseisen sillan alta virtaavan joen varrella, joten paljon muistoja liittyy tuohon vesielementtiin jo lapsuusvuosilta, jolloin kesät suorastaan asuttiin joessa.
Istun tätä kirjoittaessani näköetäisyydellä sillasta ja mietin miten aloittaisin tämän postauksen.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella, kuinka tuokin silta on ehkä joskus toiminut nuorten kohtauspaikkana......Se on nähnyt vuosikymmenien aikana monia vaiheita ja lukematon määrä ihmisiä on sen ylittänyt.
Silta on vuosikymmeniä sitten, tarkalleen 1972, läpikäynyt jo mittavamman kunnostusoperaation, jolloin RUK:n pioneerit olivat sitä nikkaroimassa.
Hyvin se on kestänyt aikaa, välillä on vähän puuosia uusittu, ja myös tällä hetkellä homma on hieman "stand by", koska odottelemme sillan toisen puolen kaiteisiin lisää kakkosnelosia (siis lankkuja), koska alajuoksut/poikkipuut ovat jo haperoituneet sen verran, että ne vaatii vaihtamista.
Jo maalatun puolen kaideosat olivat aika hyvässä kunnossa, vain yksi osa vaati uusimista.
Jotta silta pääsisi arvoiseensa asemaan, niin maalauksen lisäksi se on nyt lakaistu ja kaiteelle on istutettu kukkia tuomaan iloa kaikille sillan ylittäville. Vielä kun sillan toinen kaide saadaan kunnostettua, niin sitten on aika ottaa yhteiskuva kaikista sillan kunnostusoperaatioon osallistuneista.
Lakaistuna.... |
Istutuksissa vihreää hopeaputousta, ruusubegoniaa ja valkoista miljoonakelloa. |
Kesämuisto 2016. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti