Onko rikkakasvista ruukkukasviksi?

Kerrostalomme pihamaa myllättiin viime kesänä japanintatarten vuoksi. Multaa vaihdettiin kasoittain. Tavoitteena oli päästä eroon nopeakasvuisesta, muut kasvit tukehduttavasta vieraslajista. Sitä kasvoikin pihallamme joka paikassa.

Otin roskakasasta talteen palan kasvin juurta ja istutin sen parvekkeelleni astiaan, jossa oli vain litran verran multaa. Halusin nähdä miten kasvin käy. Se kasvoi metrin pituiseksi huonosta hoidosta ja mitättömästä kasvualustasta huolimatta.

Talvella en kasvia peitellyt enkä keväällä lannoittanut. Silloin tällöin lorautin sille tilkan vettä. Japanintatar selvisi minusta huolimatta. Se on sitkeä tapaus, olen alkanut pitää siitä.

Nyt, toukokuun puolessa välissä, kasvi on jälleen metrin korkuinen. Se sinnittelee edelleen viimevuotisessa astiassaan. Toisinaan pysähdyn sen kohdalle ja tuumin, olisiko siitä oikeaksi ruukkukasviksi, siirtäisinkö sen kunnolliseen kasvuympäristöön? Se voisi sopia vesiaiheeni viereen.

Ajatus houkuttelee.

Japanintatar on varsin näyttävä japanilaisvaikutteinen ruohokasvi, jonka varret muistuttavat bambua. Se on itse asiassa oivallinen koristekasvi rajattuun tilaan istutettuna.

Olen kerran nähnyt hienon esimerkin rajatusta japanintatar-kasvustosta keskellä kouvolalaisen omakotitalopihan nurmialuetta. Näky on tallentunut mieleeni piirroksena.

Vielä on aikaa miettiä, mitä kasvini kanssa teen. Kelpuutanko sen lopullisesti parvekepuutarhani osaksi siitä huolimatta, että kyseessä on rikkakasviksi määritelty vieraslaji? Todennäköisesti kelpuutan.

Tänä vuonna olen nähnyt japanintatarta pihallamme edelleen niillä pensasalueilla, joihin ei viime vuonna koskettu. Kaivinkoneet on jälleen käynnistetty. En usko niiden voimaan.

Hortensiasta monivuotinen silmänilo pikkuparvekkeelle

Satko äitienpäivälahjaksi hortensian? Yöpakkasten loputtua voit istuttaa kukan vaikka parvekeasetelmasi keskipisteeksi.

Niin minä tein muutama vuosi sitten, istutin kukkivan äitienpäivähortensian 40 litran termoruukkuun sinikatajan seuraksi. Kokeeksi lisäsin ruukkuun myös muutaman varjoyrtin taimen. Hyvin menestyivät kasvit yhdessä.

Suomalaisella taimitarhalla kasvatettu hortensia kukki pitkään. Asetelmasta riitti silmäniloa koko kesäksi. Kasvit myös telvehtivat hyvin suojaisella talonseinustalla, hallaharsolla peitettyinä. Niistä tuli meille monivuotisia kumppaneita.

Tänä keväänä haksahdin tahtomattani lähimarketissa ulkomaiseen hortensiaan. Kasvin myyntisesonki osui juuri keskelle pahimpia räntäsadeviikkoja. Runsasta, värikästä kukintaa oli vain mahdotonta vastustaa.

Kasvi sinnitteli ruukussaan keitiönikkunallani pahimpien pakkasten yli ja jatkaa nyt kasvua ilman kukkia isossa kasvatussäkissä, yhdessä pensanmagnolian, köynnöshortensian ja varjoyrttien kanssa.

Puutarhuriystäväni veikkaa sen ulkomaalaistaustastaan huolimatta selviävän seuraavaan vuoteen saakka, kunhan pidän tämän kesän säkin kosteana ja annan auringon paistaa. Paista siis aurinko, paista!

Äitienpäivän alla puutarhamyymälä Plantagen mainosti Kampissa näyttävin istutuksin. Niissäkin loistivat kukkivat hortensiat laakakatajien ja muiden havukasvien ympäröiminä. Selvästi hortensia on nyt in.

Puutarhaa aistimassa

Auringonpaiste innosti tänään koiran kanssa lenkille Espoossa sijaitsevaan Marketanpuistoon.
Toki, käyn siellä muutenkin suhteellisen usein kävelemässä, vuodenajoista riippumatta.

 

Marketanpuistoon minulla on jollain tapaa "erityinen side", sillä olen suorittanut osan viherrakentamisen työssäoppimisjaksojen harjoittelusta siellä. Ja siksi mielelläni seuraan Marketanpuiston mailla luonnon keväistä heräämistä, kesän runsaita istutusalueita, syksyn voimakkaita värejä ja talven lumisia hetkiä.

Pari vuotta sitten, olin opiskelukaverini Katjan kanssa Marketanpuistossa mukana rakentamassa Hannosen Joukolle viherkattoa. Se oli mielenkiintoinen parin päivän projekti.
https://pihajapuistotie.blogspot.fi/2015/05/kokemusta-rikkaampana.html
Sääli vain, että rakentamista seuraava talvi oli aika haastava ja kasvit kärsivät jonkin verran.... Mutta mielenkiinnolla seuraan, milloin katolla alkaa tänä vuonna vihertämään.
Nyt noilla nurkilla vihertämisestä vastasi pääosin tällainen hahmo.....

Tänään pysähdyin hieman tutkailemaan Marketanpuiston Aistipuutarhan tilannetta. Jos Aistipuutarha käsitteenä ei ole tuttu, niin sillä tarkoitetaan mm. sitä, että erilaisilla kasvi- tai materiaalivaihtoehdoilla on huomioitu kaikki aistit.

Heisiangervopensaat, Physocarpus opulifolius 'Diabolo' (muistaakseni Aistipuutarhassa kasvaa tämä tummanpuhuva lajike) on ryhdikkääksi leikattu ja kehystää aluetta kauniisti.

Samettisen pehmeä nukkapähkämö, Stachys byzantina, joka tunnetaan myös nimellä lampaankorva, on perenna, joka kukkiessaan on noin 30-40 cm korkea. Se väriltään harmahtava ja samettinen nukka antaa sille utuisen pinnan.

Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigience 'Cambridge', joka on helpohoitoinen maanpeitekasvi, puolestaan kylpi Aistipuutarhaan osuvassa auringossa terhakkaana.

Kevätvuohenjuuri, Doronicum orientale 'Finesse', oli puolestaan päässyt jo hyvää kasvuvahtiin.

Kevät on todellakin antanut tänä vuonna odottaa itseään. Mutta onneksi päivät ovat kuitenkin pidentyneet! Nyt voimme sitten asteittain seurata hiirenkorvien puhkeamista ja nauttia siitä vaaleanvihreästä ajasta, joka on vielä kaikki edessä päin!



Kylmä kuuma kevät ja kuinka tästä selvitään

Kevään ensimmäisiä iloja on huomata kasvien versot hallaharsojen alla. Kun alhaalla maanpinnalla on vielä paksut lumikinokset, viidennen kerroksen länsparvekkeella uusi elämä on jo alussa.

Ruukut on eristetty pakkasesta solumuovilla ja kasvit kiedottu hallaharsoon. Maaliskuussa peitteitä uskaltaa jo raottaa, varovasti ja vain auringonpaisteella.

Toukokuussa kasvit ovat jo niin isoja, että niiden voi luottaa pärjäävän öisin ilman harsoa. Vai pitäisikö sittenkin peitellä? Kylmät yöt jatkuvat vielä.

Tälläkin hetkellä sataa lunta. Parvekkeen lämpömittari näyttää kymmentä astetta mutta on laskemassa. Erot viikonpäivien ja tuntien välillä ovat huimia.

Tällaista parvekepuutarha näytti eilen iltapäivällä. Aurinko helli meitä helsinkiläisiä viikonloppuna ja lämpötila kohosi parvekkeella jopa hellelukemiin. Miten mukavaa olikaan istua keskellä vihreää keidasta kesätunnelmasta nauttien.

Nyt kevät näyttää jälleen kylmemmät kasvonsa. Päätän suojata yötä vasten arimmat kasvit: yrtit, mansikat ja marjapensaat. Talvipeitevarasto pysyy siis vielä visusti parvekeen nurkassa.

Se oli eilen jo matkalla kellariin.

Mutta kyllä me tästä selvitään, uskotko? Luotetaan siihen että loppuviikolla lämpenee taas ja että puutarha kestää tämänkin koitoksen.