keskiviikko 19. elokuuta 2015

Päät pensaaseen!

Taas on se aika, jolloin metsä tarjoaa antejaan ja marjapensaat notkuvat marjojaan.

Viime viikonloppuna ponkaisimme heti aamutuimaan mieheni kanssa sienestämään.
Mökkitiellä ystävämme, Mari, lasketteli fillarilla vastaan, ämpäri matkassa mukana. Hänkin oli matkalla metsään, tosin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin me. Me urbaanit, maalaiselämää rakastavat, kun lähdemme jo aamukahvin jälkeen metsään,  kanttarellin kiilto silmissä, jotta kukaan muu ei ehtisi ennen. Se on hauska juttu, että jokainen tuppaa pitämään omat kanttarelliapajat visusti omassa tiedossaan. Jos joku kysyy missä käytte sienestämässä, niin vastaus on hieman hymyssä suin tuollainen epämääräinen "noo, tuolla noin".
Oletko koskaan kuullut kenenkään tarkasti kertovan, missä käy sienessä? Minä en.

Aurinko paistoi aamulla vielä vinosti niin alhaalta, että itse asiassa kanttarelleja oli todella vaikea erottaa heinikossa. Mutta, aamureissu kannatti, sillä tuliaisina meillä oli mukavasti parin pienehkön korin verran sieniä matkassa mukana.

 
 
Tämän aamuretken jälkeen otettiin pieni tauko ja sitten alkoi uusi rupeama.
Ei muuta kun sanko ja kori mukaan, samoin pieni jakkara, ja marjapensaan viereen kökkimään.

Siinä sitten hujahti jokunen hetki, mutta sopiva satsi marjoja tuli poimittua.







Illan tullen kaivoin Mehumaijan esiin, pesin mehupurkit hyvin ja huuhdoin ne vielä tulikuumalla vedellä.



Sitten vaan mehua valuttamaan!




Nyt osa puna-, musta-, valkoherukkamehusta odottaa jo pullotettuna. Pensaissa on kuitenkin edelleen runsaasti marjoja, joten ei tämän vuoden marjojen poiminta vielä tähän loppunut....


sunnuntai 16. elokuuta 2015

LEO - Lempeä Jättiläinen


Suruviesti tavoitti minut eilen, 3.9.2015.

Leo on lähtenyt tällä viikolla ikivihreille niityille.

R.I.P. Leo

                                          ****************************************


Hamina, Puistotalon edusta 15.8.2015

Siinä hän seisoi. Leo.
Ja vei sydämeni sekunnissa. Oikeasti!

Voisin kai sanoa, että osuin paikalle kreivin aikaan. Hetken, tarkemmin sanottuna 15 min, päästä Leo ei enää olisi seisonut hoitajansa ja omistajansa kanssa puistossa. Tämä oli Leon viimeinen työkeikka, sillä juuri tällä päivämäärällä hän oli jäämässä eläkkeelle.

Kuka on Leo, oikealta nimeltään Hillside Lord Lyon?

Tuo Lordi (s. 1999) on sydäntenmurskaaja, uljas ja lauhkea, säkäkorkeudeltaan 183 cm korkuinen Clydesdale- rotuun kuuluva ori, alkujaan Skotlannista. Siinä hän seisoi jykevällä 1000 kg painollaan ja yhden kavion koko vastasi varmasti 2-3 litran kattilaa.

Leolla on tällä hetkellä ikää 15 vuotta ja Leon omistaja, Mervi Visuri, kertoi, että se on rodulle suhteellisen korkea ikä ja suuri massa rasittaa jo tämän lempeän jättiläisen niveliä.

Leo on ollut monessa mukana ja hänet on mm. nähty Haminassa kyyditsemässä matkailijoita ja tapahtumavieraita. Ja onpa Leo johdattanut Tattoo tapahtumaakin ja uljaasti toiminut joukon kärjessä rumpujen kera.

Leon omistajan mukaan toista samanlaista hevosta saa etsiä. Leolla on luonne kultaa ja hermot timanttia. Siitä todistuksena, että Leoa ei useiden käsien - pienten ja suurten - samanaikainen kosketus häirinnyt kärpäsen vertaa.



Enpä voi muuta sanoa, kun että harmi, että Leon ja minun polut eivät ole aiemmin kohdanneet.
Mutta, aivan mahtavaa, että sain eilen kohdata tuon äärimmäisen uljaan eläimen, sillä tuo tapaaminen jätti kertakaikkisen hyvän mielen.

Toivotan ihanalle, uljaalle Leolle vielä monta hyvää eläkepäivää ja paljon rapsutuksia!



maanantai 10. elokuuta 2015

Vantaan Asuntomessut - Piha ja Puistotie kiittää

 
KIITOS!!!!

Piha ja Puistotie kiittää kaikkia niitä lukemattomia vierailijoita, jotka tutustuivat Vantaan Asuntomessuilla PuuMeran puukerrostaloon ja siellä sijainneisiin suunnittelemiini kohteisiin Urbaaniparveke ja Senioriparveke. Mikäli juuri SINÄ tutustuit edellä mainittuihin parvekkeisiin, niin olisi mukava saada palautetta mitä niistä jäi päällimmäisenä mieleesi.

Alla vielä muistin virkistämiseksi kuvia molemmista parvekenäyttelykohteista.

 
 
 
 
 
 










Nöyrä kiitokseni lähtee myös kaikille MAHTAVILLE yhteistyökumppaneille, joiden avulla oli mahdollista toteuttaa em. kohteet. Yhteistyössä on voimaa! KIITOS!!!!!!

Viimeiset tämän aamun helteiset purkutunnit ovat henkilökohtaisesti minulta takana.

Ja vaikka Vantaan Asuntomessut ovat jo sulkeneet ovensa, niin varmasti Seinäjoella on jo täysi (suunnittelu)tohina päällä.
Suuntana siis SEINÄJOKI 2016!!!!!
Be there!




tiistai 4. elokuuta 2015

Maalia ja multaa

Se on sitten elokuu.
Ihanaa, että aurinko paistaa vihdoin!
Nyt saa lakanat ja paksummat peitot ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan.

Mutta asiaan, otsikon mukaisesti.

Tämän kesän ehkä mieleenpainuvimpia aikaansaannoksia (suunnittelemieni Asuntomessujen parvekkeiden, Seniori ja Urbaani, ohella) on ollut - jälleen kerran - remonttihommat. Tämän lisäksi sain inspiraation tehdä pienen istutusalueen vapaa-ajan viettopaikkamme sisääntulon läheisyyteen.
Ja kolmas, reippaasti eniten aikaa vievä työ, on äitini asunnon tyhjentäminen. Projekti etenee, mutta vielä riittää tekemistä varmasti syksyn pimeille tunneille asti...

Vapaa-ajan viettopaikkamme yläkerran aulan seinät oli aikanaan vanhempieni toiveiden mukaisesti jätetty puun väriseksi. No, puun väri sinällään on kaunis, mutta ajan saatossa vaalea väri aikaa kellastumaan ja näyttämään tunkkaiselta. Joten tänä kesänä päätin toteuttaa tuon seinien maalausurakan, koska se vaara on jo poistunut, että vanhempani pahoittaisivat tästä asiasta mielensä.

Ennen...


... ja jälkeen. Kuvassa kattolistat ovat
vielä kuultovalkeat, mutta tulevat
loppupeleissä ikkunankarmin
värisiksi (vasen yläreuna kuvassa).

Koska yläkerran katto oli aikanaan maalattu kuultovalkeaksi, niin seinistä olisi tullut liian raskaat kattoon verrattuna, mikäli ne olisi maalattu umpivalkoiseksi. Joten, oli tyytyminen kuultovalkeaan väriin. Pari kerrosta mattapintaista maalia ja yläkerran ilme vaaleni huomattavasti.

Vielä kun tuon puun värisen lattian saisi maalattua.....

Ensi vuodelle jää sitten vielä kattolistojen maalaaminen valkoiseksi, sillä tällä hetkellä seinä/katto näyttää liian yhtenäiseltä massalta, joten ne täytyy saada selkeästi rajattua. Tila vaatii joka tapauksessa vielä lisää "päässäpyörittelyä" johtuen jo ihan siitäkin syystä, että yläkerran tilojen käyttötarkoitus on mennyt tämän vuoden aikana aika pitkälti uusiksi.

Ihan viime päivien projekteja on myös ollut hyvin vanhan sängyn kunnostaminen perheen teinin käyttöön. Sänky sai pintaansa Tikkurilan Helmi 30, puolihimmeän ja vesiohenteisen kalustemaalin.
Kun kyse on vuosikymmeniä vanhasta sängystä, niin siihen on hieman haasteellista löytää patjaa.  Pituus on 192 cm ja leveys 114 cm. Tämä siis aiheuttaa hieman päänvaivaa ja vaatii jopa jonkin verran "virittelyä".



Pajalla....
 
Tytär sai pitkän odottelun jälkeen oman huoneen, joka toteutettiin lähes täysin talosta ennestään löytyvillä kalusteilla, tekstiileillä ja sisustustuotteilla. Paitsi vaatekaappi hankittiin uutena, Ikean 3-ovinen kaappi, Brusali. Huoneen pinnat olivat entuudestaan hyvässä kunnossa, joten niille ei tehty tässä vaiheessa mitään. Pientä stailausta ja niillä mennään. Vähän tauluja seinille, naulakko, pieni kristallilamppu kattoon. Hyvä, kun kaikki nurkissa pyörineet tavarat löytävät jälleen uuden paikkansa.

Ottaen huomioon, kuinka pienellä rahalla (maalit ja vaatekaappi yht. noin 230 €) huoneen muutos toteutettiin, niin oli sangen lohdullista kuulla, että teinin mielestä "Tää huone on melkein ihanampi, kuin mun huone kotona".
Totuushan on, että kotona oleva huone on selkeälinjainen tämä puolestaan menee reippaasti romanttisempaan tyyliin.


Huone muotoutuu vähitellen.

Sitten ulkoilmaan, siihen istutusalueeseen.
Istutusalueen taustana toimii vuosikymmeniä vanha syreenipensasaita.
Sen läheisyyteen olen istuttanut yhden Rhodon 'Percy Wiseman', Atsalean 'Ruususen uni' ja viime syksynä ostin Lepaalta pari tarhakylmänkukkaa, joka kukkii aikaisin keväällä.

Percy Wiseman.
Bellis.
 
Keväällä puolestaan otin talteen kaikki perunanarsissit, joita minulla oli Bellisten lisäksi pääsiäiskukkina. Nämä perunanarsissit pääsivät myös syreenien läheisyyteen ja nyt viikonloppuna samaan kukkapenkkiin istutin myös keväästä saakka ruukussa kasvaneet ja kukkineet Bellikset.

Sitten muutama kappale neidonkurjenpolvea (hyvä maanpeittoon), konnantatar (myös maanpeittoon) ja lisäksi päivänliljoja.
Kuvassa neidonkurjenpolvi.

Tässä puolestaan konnantatar.
Kukinnot ovat samettisen pehmeitä.
Seuraavat Hemerocallikset, siis päivänliljat, löysivät tiensä tälle istutusalueelle: 'Pardon Me', 'Pandoras Box' ja 'Entrapment'.

Pardon Me.

Pandoras Box
Entrapment.


Koska sieni- ja marjasato kypsyy kovaa vauhtia, niin on pikku hiljaa siirryttävä sadonkorjuupuuhiin.
Marjapensaat notkuvat marjoja ja niistä ajattelin tehdä taas talven varalle mehua.

Isäntä on jo ehtinyt poimimaan mustikoita ja sieniäkin (kanttarelli) on saatu pakkaseen muutaman pakastepussin verran.
On sitten mistä ottaa näitä luonnon tarjoamia herkkuja talven pitkinä kuukausina....