Eilen oli kuitenkin lähestulkoon bläkäkeli (siis hyvin tyyni sää), kun starttasimme kesän toiselle venereissulle.
Veneemme on tänä vuonna meille uudessa venesatamassa, joten sen alueen rannikkoseutu ei ole ollenkaan entuudestaan tuttu. Eli, vain hyvillä keleillä lähdetään liikkeelle ja muutenkin tehdään vain pieniä päivämatkoja uusia seutuja tutkien ja tarkkaillen.
Kuten tekstistä varmaan ymmärtää, niin emme ole mitään superveneilijöitä, kokemusta vasta parin kesän ajalta. Eli, maltti on valttia. Toki, sama pätee myös kaikkiin veneilijöihin.
Eilisen päivän tarkoituksena oli myös kokeilla, miten meidän nyt 8 kk vanha Westie , Rio, suhtautuu veneilyyn. Edellinen koiramme, Casper, oli jo vanha herra kun hankimme veneen, joten hänen kanssaan emme koskaan olleet merellä. Eli, yhteinen venematka koiran kanssa oli uusi kokemus koko perheelle.
Tässä minä olen. Minne mennään? |
Westie on rotuna myös siinä mielessä ihana, että se on aina valmiina uusiin juttuihin. Sille luonteenomaista on uteliaisuus ja tämä tietenkin helpottaa uusiin asioihin tutustumista.
No, Riohan oli jo rantaan päästyään aivan intopiukeana, että "jes, mikäs paikka tämä on"?
Olin varmuudeksi ottanut hänen matka-aluksen mukaan, koska Rio on pennusta saakka viihtynyt siinä automatkoilla (ja monesti kotonakin hänet löytää sieltä nukkumasta), joten se on tuttu ja turvallinen "pesä".
Hiljaisen alkumatkan Rio tarkkaili maisemia veneen reunalla ja vähän ulommas merelle päästyämme hän sitten tuli syliini tuulensuojaan.
Vauhdin huumaa! |
Rio puolestaan tuntui olevan siinä vaiheessa jo väsynyt meri-ilmasta, joten hän halusi omaan koppiin nukkumaan ja siellä hän veteli tyytyväisenä hirsiä veneen keinuessa....
Satamaan päästyämme jäbä oli taas täydessä terässä ja paineli pitkin venelaituria nenä maassa kiinni.
Taisi olla mielenkiintoisia tuoksuja, meri-ilmaan sekoitettuna.