sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Westie on board

Kuluneen kesän sää ei ole oikein houkutellut merelle.
Eilen oli kuitenkin lähestulkoon bläkäkeli (siis hyvin tyyni sää), kun starttasimme kesän toiselle venereissulle.
Veneemme on tänä vuonna meille uudessa venesatamassa, joten sen alueen rannikkoseutu ei ole ollenkaan entuudestaan tuttu. Eli, vain hyvillä keleillä lähdetään liikkeelle ja muutenkin tehdään vain pieniä päivämatkoja uusia seutuja tutkien ja tarkkaillen.
Kuten tekstistä varmaan ymmärtää, niin emme ole mitään superveneilijöitä, kokemusta vasta parin kesän ajalta. Eli, maltti on valttia. Toki, sama pätee myös kaikkiin veneilijöihin.

Eilisen päivän tarkoituksena oli myös kokeilla, miten meidän nyt 8 kk vanha Westie , Rio, suhtautuu veneilyyn. Edellinen koiramme, Casper, oli jo vanha herra kun hankimme veneen, joten hänen kanssaan emme koskaan olleet merellä. Eli, yhteinen venematka koiran kanssa oli uusi kokemus koko perheelle.



Tässä minä olen.
Minne mennään?

Westie on rotuna myös siinä mielessä ihana, että se on aina valmiina uusiin juttuihin. Sille luonteenomaista on uteliaisuus ja tämä tietenkin helpottaa uusiin asioihin tutustumista.

No, Riohan oli jo rantaan päästyään aivan intopiukeana, että "jes, mikäs paikka tämä on"?

Olin varmuudeksi ottanut hänen matka-aluksen mukaan, koska Rio on pennusta saakka viihtynyt siinä automatkoilla (ja monesti kotonakin hänet löytää sieltä nukkumasta), joten se on tuttu ja turvallinen "pesä".

Hiljaisen alkumatkan Rio tarkkaili maisemia veneen reunalla ja vähän ulommas merelle päästyämme hän sitten tuli syliini tuulensuojaan.

Vauhdin huumaa!
 
Kävimme pikavisiitillä kavereiden saaressa ja siellä ollessamme totesimme pilvien nousevan mereltä siihen tyyliin, että katsoimme parhaaksemme hypätä veneeseen ja lähteä ajamaan koti kotisatamaa.

Rio puolestaan tuntui olevan siinä vaiheessa jo väsynyt meri-ilmasta, joten hän halusi omaan koppiin nukkumaan ja siellä hän veteli tyytyväisenä hirsiä veneen keinuessa....



Satamaan päästyämme jäbä oli taas täydessä terässä ja paineli pitkin venelaituria nenä maassa kiinni.
Taisi olla mielenkiintoisia tuoksuja, meri-ilmaan sekoitettuna.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Body & Mind

Olen aloittamassa syyskuussa uuden harrastuksen. Alkeiskurssille on jo ilmoittauduttu.

Ajatuksen alkulähteillä.
 
 
Ja ei, en kuulu niihin, jotka ahmivat syksyisin kalenterinsa täyteen uusia juttuja ja ovat jouluun mennessä lopettaneet aloittamansa harrastukset.

Olen miettinyt tämän harrastuksen aloittamista pitkään.
Ensi kosketuksen lajiin sain Kiinassa ja Hong Kongissa matkustaessani.
Se tuntui aina yhtä hämmentävältä, ja hienolta, seurata rauhallisia liikkeitä tekeviä ryhmiä.
Näihin ryhmiin saattoi törmätä Shanghain kävelykadun vilinässä tai Hong Kongin aamuisella hiekkarannalla.

Kyseessä on Taiji.

Alkuaan lajissa on ollut kyse kiinalaisesta taistelutaidosta.
Nykyään laji tunnetaan paremminkin terveyttä edistävänä liikuntana, jossa pyritään käyttämään kehoa kokonaisvaltaisesti ja liikkeen avulla rentouttamaan keho ja mieli.

Wikipedia on muotoillut Taijin 10 periaatetta näin:

  • Etsitään hiljaisuutta liikkeestä
  • Täyden ja tyhjän, suljetun ja avoimen (esim. lihasten jännityksen ja rentouden) tunteminen
  • Mielen ja kehon liikkeet heijastavat toisiaan
  • Käytetään mielenvoimaa kehonvoiman sijasta
  • Liike on harjoituksessa jatkuvaa ja hidasta
  • Rinnan pitäminen sisässä ja selän pitäminen suorassa
  • Pään pitäminen luonnollisella tavalla pystyssä
  • Hartioiden pitäminen rentoina
  • Lantion pitäminen rentona
  • Ylä- ja alavartalon liikkeet ovat keskenään tasapainossa

  • Vaikuttaa helpolta?
    No, Wikipedia jatkaa....

    Taijin oppimiseen kuluu koko ihmiselämä, mutta liikkeiden alustava hallinta on opittavissa noin 3 kuukauden harjoittelulla. Noin vuoden kestänyt harjoittelu voi tuoda liikkeisiin sulavuutta, jatkuvuutta, tasapainoisuutta sekä antaa tuntemuksen liikkeiden sisäisestä kokemisesta.

    Hmm....   VOI tuoda liikkeisiin sulavuutta...

    Odotettavissa siis pitkäjänteistä harjoittelua ja matkaa oman kehon ja mielen sopukoihin.


    sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

    Juhlatunnelmissa

    Eilen vietimme jokavuotisia juhlia vapaa-ajan viettopaikassamme.
    Yleensä juhlan teemana on syntymäpäivät, yhdet häätkin on näihin vuosiin mahtunut, mutta tänä vuonna ajattelin yhdistää syntymäpäiviin myös omat valmistujaiseni.

    Pieni pioni kruunaa pöydän.

    Ulkoilma helli vieraita lämmöllään, mutta hirsitalo piti pintansa ja pysyi kiitettävän viileänä.
    Se oli myös sangen toivottavaa juhlatarjoilun kannalta.



    Kesäistä mansikkakakkua ja niin
    taivaallista kinuskikakkua.

    Parasta näissä jokavuotisissa juhlissa on se, että edes kerran vuodessa kokoonnutaan yhteen. Toki, tätä perinnettä on jatkettu jo yli 10 vuotta, joten ajan saatossa kokoonpano on alkanut hieman muovautumaan uusiin uomiin. Elämä muuttuu, aika kulkee eteenpäin...

    Samalle päivälle, illemmalle siis, sattui myös kylällä asuvien ystävien järjestämä naisten ilta. Luomme siis silläkin saralla uusia perinteitä. Mainiota!
    Ystävät ovat ehdottomasti elämän suola ja näitä tapaamisia pitää vaalia!

    Pinkkiä ja pinkkiä.

    Malja kaikille eilisille vieraillemme ja ihanille ystävilleni naisten illan järjestämisestä!

    Ja erityiskiitos lapsuudenystävälleni Helylle, joka souti, tai siis lähinnä huopasi, ja heitti minut soutuveneellä kotiin, sille vastarannalle.


    Upeaa, eikö?
    Harvemmin sitä pääsee illanvietosta paatilla kotiin. Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan!

    Kotiranta.
    Nautitaan kesästä!


    PS. Vantaan Asuntomessut lähestyvät.  Alkuviikosta rakennamme suunnittelemani parvekkeet, Seniorin ja Urbaanin, valmiiksi Asuntomessualueen puukerrostaloon. Kohteet löytyvät Dekon numerosta 07/2015 sivulta 123. Tervetuloa tutustumaan!

    Deko- asuntomessukohteet ja valmistujaislahjojani.