Päät pensaaseen!

Taas on se aika, jolloin metsä tarjoaa antejaan ja marjapensaat notkuvat marjojaan.

Viime viikonloppuna ponkaisimme heti aamutuimaan mieheni kanssa sienestämään.
Mökkitiellä ystävämme, Mari, lasketteli fillarilla vastaan, ämpäri matkassa mukana. Hänkin oli matkalla metsään, tosin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin me. Me urbaanit, maalaiselämää rakastavat, kun lähdemme jo aamukahvin jälkeen metsään,  kanttarellin kiilto silmissä, jotta kukaan muu ei ehtisi ennen. Se on hauska juttu, että jokainen tuppaa pitämään omat kanttarelliapajat visusti omassa tiedossaan. Jos joku kysyy missä käytte sienestämässä, niin vastaus on hieman hymyssä suin tuollainen epämääräinen "noo, tuolla noin".
Oletko koskaan kuullut kenenkään tarkasti kertovan, missä käy sienessä? Minä en.

Aurinko paistoi aamulla vielä vinosti niin alhaalta, että itse asiassa kanttarelleja oli todella vaikea erottaa heinikossa. Mutta, aamureissu kannatti, sillä tuliaisina meillä oli mukavasti parin pienehkön korin verran sieniä matkassa mukana.

 

 

Tämän aamuretken jälkeen otettiin pieni tauko ja sitten alkoi uusi rupeama.
Ei muuta kun sanko ja kori mukaan, samoin pieni jakkara, ja marjapensaan viereen kökkimään.

Siinä sitten hujahti jokunen hetki, mutta sopiva satsi marjoja tuli poimittua.

Illan tullen kaivoin Mehumaijan esiin, pesin mehupurkit hyvin ja huuhdoin ne vielä tulikuumalla vedellä.

Sitten vaan mehua valuttamaan!

Nyt osa puna-, musta-, valkoherukkamehusta odottaa jo pullotettuna. Pensaissa on kuitenkin edelleen runsaasti marjoja, joten ei tämän vuoden marjojen poiminta vielä tähän loppunut....