Verla - historian havinaa

Maasta se pienikin ponnistaa.
Kooltaan pieni, mutta maineeltaan suuri Verla.



Verla, tai ennen vanhaan Werla, vasten
Suomen sinivalkoista kesätaivasta.

 

 

Minusta ruukkimiljööt ovat kiehtovia. Niissä voi aistia menneen ajan tarinat ja jollain tavoin palata siihen hetkeen, jolloin ne elivät loistokauttaan.

Onko Verla Sinulle tuttu paikka?
Oletko koskaan kuullut Verlasta?
Tiedätkö mikä Verla on?

Verla, tuo vanha pahvitehdasmiljöö, on lumoava. Se on ainutlaatuinen maailmanperintökohde, eikä syyttä. Ruukkialue on säilynyt eheänä, ilman että miljöötä pirstoo minkään toisen aikakauden sopimaton rakennustyyli. Tehtaan materiaalina käytetty punatiili sekä saksalaisesta ja englantilaisesta
teollisuusarkkitehtuurista vaikutteita saanut rakennustyyli, istuu käsittämättömän hyvin maisemaan.
Verlan ilmeen on luonut saksalaista syntyperää ollut, viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell
(1855-1912). Uskallan epäillä, että ilman hänen käden jälkiään,Verla olisi voinut olla hyvin toisenlainen.
Vaikka itse, noin yleisesti ottaen, olen hyvin pitkään ollut selkeiden linjojen kannattaja, niin olen huomannut myös oman mieleni auenneen ja olen oppinut pitämään useista erilaisista tyylisuunnista.
Verlan rakennusten lumoissa olisin voinut viipyä pidempäänkin.

Kuvassa tehdasalueen väentupa.
Nyt tässä rakennuksessa toimii infopiste.



Infopisteessä oli myynnissä mm. tämä kirja.
Hmmm, hääpäivä lähestyy, ymmärtäisiköhän isäntä
hankkia minulle tämän kirjan hääpäivälahjaksi...???
 

 

 

Tämän Myllymakasiinin päädyssä toimii
kahvila/ lounasravintola ja sieltä sai..

...Werlan Wadelmalimonaadia. 

 

Tehdasmiljöön kaunis puinen päärakennus.

Vanhassa tallirakennuksessa oli pieniä myymälöitä.
4H:n myymälästä löytyi syötävän ihania
raidallisia, pitkävartisia villasukkia.

Verla on kuitenkin ennen kaikkea toiminut tehtaana ja sen toiminnasta se tunnetaan ja muistetaan.

Alla ote www.verla.fi  sivuilta:

Kuusipuun tie pahviksi
"Verlan tehtaan päätuote, valkoinen puupahvi, nautti oman aikansa markkinoilla hyvää mainetta. Sitä myytiin kotimaan lisäksi Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja jopa Etelä-Amerikkaan saakka. Tärkeimmät Verlan pahvin käyttäjät olivat kotelotehtaat ja kirjansitomot. Tehtaan vuosituotanto, lähes 2 000 tonnia pahvia, vastaa nykyisin suuren paperitehtaan vuorokausituotantoa.
Pitämällä kiinni vanhentuneesta koneistuksestaan Verla jättäytyi suosiolla maamme pienten tehtaiden joukkoon. Verla saavutti tuotantohuippunsa toimintansa ehtoopuolella, vuosina 1943 ja 1951, jolloin sen pahvin tuotanto lähestyi 2 900 tonnia.
Koko 81 vuoden yhtäjaksoisen toimintansa aikana Verlan tehdas valmisti noin 150 000 tonnia pahvia. Nykyaikainen, keskisuuri tuotantolaitos tuottaa vastaavan määrän puupitoista kartonkia puolessatoista vuodessa. Pelkkä määrällinen vertailu ei kuitenkaan tee Verlalle oikeutta. Sen pahvi, niin tehdasvalmisteinen kuin olikin, kulki tuotannon aikana kymmenien käsiparien kautta, mikä antoi sille käsityön leiman."

Verlan historiassa alue on toiminut sekä puuhiomona että pahvitehtaana. Ensimmäisen puuhiomon toiminta jäi tosin sangen lyhyeksi (1872-1874), koska se tuhoutui tulipalossa.
Seuraava puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin Verlaan 1882. Tästä seuranneina vuosikymmeninä Verla ehti nähdä erinäisiä vaiheita, kunnes 18.7.1964 Verlan toiminta lakkasi.

Vaikka Verlan tarina kiehtoo, kuin myös kauniit rakennukset, niin viherrakentajan silmin katson myös Verlan alueen kasveja, istutuksia sekä kivirakentamista.
Kuvaisin näitä sanoilla: ajan henkeen sopivia ja aikaa kestäviä.

Sinikuunliljaa mahtavana ryppäänä. Kaarevia, runsaita muotoja.

Unikko, sulassa sovissa pionipenkissä.

Juhannusruusun tapainen keltainen ruusu.
En tiedä mikä tämä on, mutta täytyy selvittää.
 

Sokerina pohjalla. Viherrakentajan tavoite - aikaa kestävät
kiviportaat.

Ja Verlahan sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, Jaalan suunnalla.
Voin lämpimästi suositella, mikäli haluat hetkeksi palata menneiden aikojen puupahvin alkulähteille.
Tai vain ihailla kauniita rakennuksia.