sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Arboretum Mustila

Tänään auton nokka suuntasi Elimäelle määränpäänä Arboretum Mustila, joka on perustettu vuonna 1902.
Olimme käyneet siellä edellisen kerran nelisen vuotta sitten. Koska Sapokan väriloisto pari päivää sitten oli niin mahtava, niin arvelimme, että samaa värien ilotulitusta olisi tiedossa myös Mustilassa.


 
 
 
 
 
 
Mustilan kartta, joka ohjaa 1,5 km, 2,5 km tai 3,0 km reitille


Mustilassa on myös mahtava alppiruusu -ja atsaleapuisto, Arboretumista löytyy yli 150 lajia ja lajiketta. Tämän lisäksi 120 hehtaarin puistoalueella kasvaa lähes 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia sekä lukuisia pensaita, köynnöksiä ja perennoja eri puolilta maapalloa.

Tällä tämän päiväisellä matkalla oli useampi tarkoitus.
Olen muutama vuosi sitten alkanut "haalimaan" alppiruusuja vapaa-ajan viettopaikkaamme, Villa Matildaan, ja jatkan tätä perinnettä joka vuosi. Ainoa toivomukseni äitienpäivälahjaksi on, että saan joka vuosi yhden alppiruusun. Tämän vuotinen äitienpäivän alppiruusu oli vielä saamatta, joten yksi matkan tarkoitus oli löytää uusi alppiruusu täydentämään edellisvuosien alppiruusuja.

Meillä on koulun puolesta myös tehtävänä, että kuvaamme listan kasveja ja työstämme näistä sähköisen kasviston. Eli ajattelin samalla katsastaa, jos löytäisin osan listan puista tai pensaista täällä matkalla ja saisin kuvattua niitä. No, onnistuihan se, joten pääsin alkuun tämän asian kanssa.
Osa kuvattavista puista oli vain niin korkeita, että ei niiden havuista kyllä lähikuvaa saanut millään ilveellä. Osa puista kun on jo yli sata vuotta vanhoja, niin rungoilla on jo melkoinen ympärysmitta ja kiitettävästi korkeuttakin.

Siperianpihta yltää jo melkoisiin korkeuksiin.
Robinia neomexicana, eli lännenvaleakaasia.
Ihastuttava uusi tuttavuus minulle.

Arboretumissa on muutenkin kyllä kiva kierrellä ja tutustua uusiin kasveihin.
Itsekin löysin muutamia uusia tuttavuuksia kuten korkkipuu ja keltamajavankaali.
Ihastuimme mieheni kanssa korkkipuuhun jo kävelykierroksella ja kun löysimme kierroksen päätteeksi vielä myynnistä kyseisen puun taimia, niin 3 kappaletta pääsi meille uuteen kotiin.




Korkkipuu eli Phellodendron amurense.
Tältä ne näyttävät pieninä.

 
Ja jos nuo yllä olevat pienokaiset jaksavat kasvaa suuriksi,
niin joskus ne näyttävät tältä....
Tässä puolestaan keltamajavankaali,
 Lysichiton americanus. Kukinnon korkeus
30-50 cm, täysimittainen lehti lähes 1,5 m!


Ja tällä kertaa äitienpäiväalppiruusu muuttui atsaleaksi, jonka nimi on "Ruususen uni".
Tässä tarkempaa tietoa kasvista:
"Kukkii ennen lehtien puhkeamista erittäin runsaasti vaaleanpunaisin, kerrotuin kukin. Kukat pysyvät pensaassa pitkään. Syysväri oranssinpunainen".
Alppiruususta poiketen atsalea siis pudottaa lehdet talveksi, jonka vuoksi se ei vaadi kevätvarjostusta.

Ruususen uni, welcome home!


Nyt vain täytyy löytää sopiva paikka tilaltamme näille uusille tulokkaille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti