Elämää puutarhalla, osa 7

Time flies ja kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Viimeinen työssäoppimispäivä kauppapuutarhalla on takana. Aika on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, suorastaan siivillä.




Aika on kulunut lähes yhtä nopeasti kuin helikopterin
ylilento puutarhalla.

Viimeisten päivien aikana olen käynyt tutustumassa mm. alueen pariin muuhun kauppapuutarhaan.
Näitähän toki Kymenlaaksossa on useampiakin. Ja kävin myös suurella puutarhalla, joka on jo valitettavasti suurimuotoisen toimintansa käytännössä lopettanut.

Käynnit näissä paikoissa herätti hyvin erilaisia tunteita.
Yksi paikoista oli suuri, hyvin siisti, laaja valikoima ja miellyttävä ympäristö kierrellä ja katsella.
Hintatiedot olivat selkeät, samoin kasveissa oli lappu, josta näki millaisia kasvuolosuhteita kyseinen kasvi tarvitsee.

 

Seuraava paikka oli jotenkin, hmmmm... "väsähtänyt", vaikka tosin positiivista oli, että löysin sieltä kasvin, johon en ollut koskaan livenä törmännyt. En kuitenkaan halua esitellä tästä paikasta kuvia, sillä tehtäväni ei ole lytätä kenenkään liiketoimintaa.

Sitten viimeisessä paikassa tunnelma laski kuin lehmän häntä. Tämä paikka masensi minut hetkeksi kokonaan. Ei niin, että paikassa olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin. Koin NIIN ÄÄRETTÖMÄN SUURTA TURHAUTUMISTA, kun näin suuren määrän valtavan kokoisia kasvihuoneita tyhjillään!

Kysehän on tietenkin kannattavuudesta, tai siis lähinnä kannattamattomasta toiminnasta, ja ymmärtääkseni EU on syypää tämänkin kauppapuutarhan kuolemaan. Kyseisten kasvihuoneiden rakennuskustannusten on aikanaan täytynyt olla huimat. Veikkaisin, että yksi kasvihuone on kooltaan n. 2000 m2 ja alueella oli näitä monta! Teki suorastaan mieli huutaa kurkku suorana, että "eikö kukaan keksi näille mitään järkevää käyttöä??!!".

Olen ajanut vuosien varrella kyseisten kasvihuoneiden ohi lukemattomia ja lukemattomia kertoja, mutta en ole kertaakaan ennen tätä pysähtynyt miettimään näiden kohtaloa.

No, sain kyllä "ahdistuskohtauksen" jälkeen idean, mikä mihin tätä paikkaa ja kasvihuoneita voisi hyödyntää. En vain tiedä miten sitä asiaa pitäisi lähteä viemään eteenpäin. Ehkä keksin vielä kanavan.

Kauppapuutarhan kuolema.

Mutta, ei masennuta. Matka jatkuu =)

Olen päässyt myös viime päivinä seuraamaan,  kuinka sato harjoittelupaikassani alkaa kypsymään, vitamiineja oksat pullollaan.

Kylvämäni samettikukat ovat jo hyvässä korkeudessa ja osa lähtenyt maailmalle.

 

 

Nähnyt millaisella kuorma-autolla turvetta tuodaan puutarhalle ja miten lasti tyhjennetään.




20 m3 turvetta valuu kuljetusautosta pihalle.

Ja mihin tästä turve-erästä meni puolet...
Ensin tyhjennettyyn kasvihuoneeseen levitetään heinää.

 

 

Heinän levittämisen jälkeen turve levitetään penkeiksi kasvihuoneeseen ja kurkut siirretään kasvamaan tänne.

Turve oli päässyt kastumaan sateessa ja se aiheutti palamisprosessin. Traktorin kyydissä oleva turve oli kuumaa..... Jotta turve saatiin jäähdytettyä, se kasteltiin uudelleen kylmällä vedellä, kun turve oli levitetty pienempiin eriin.

Ja sitten tänään pääsin vielä kylvämään viimeiset tillit.

Tämä työssäoppimisjakso kauppapuutarhalla on ollut opettavainen.
Olen oppinut tuntemaan uusia kasveja, tiedän paremmin millaisissa olosuhteissa kasvit viihtyvät.
Pystyn hyödyntämään näitä oppeja myös asiakkaiden pihasuunnitelmissa jatkossa. Olen saanut palvella mukavia asiakkaita ja auttaa heitä valitsemaan heille sopivia kasveja. Ymmärrän ainakin osittain, mikä vaikuttaa kauppapuutarhan kasvien hinnoitteluun. Tiedän suunnilleen, millainen on kauppapuutarhan 12 kk. Tiedän mitä torikuorman tekeminen vaatii. Ymmärrän myös paremmin sen, kuinka hektinen on kauppapuutarhan sesonki.

Tämän päivän työelämässä on harvinaista päästä työpaikkaan, jossa tunnet olevasi lähestulkoon perheenjäsen. Mutta, näitäkin paikkoja vielä löytyy. Toivo siis elää =)

Kiitos Ulla & co.!
Nähdään taas pian!