Hei,
Edellisestä päivityksestä on niin pitkä aika, että suorastaan järkytyin, kun huomasin, että vuoden 2019 aikana en ole kirjoittanut yhden yhtä kirjoitusta. Mihin viime vuosi katosi, en tiedä!
Tuntuu, että aika laukkaa hurjaa vauhtia. Oletko todennut saman?
Mutta, yritän päästä takaisin kirjoittamisen ja valokuvauksen pariin, kunhan saan jälleen flow nappulan oikeaan asentoon!
Aloitetaan 2020 postaus akuuteimmasta asiasta.
Nappaan viime vuoden asioista kiinni myöhemmin....
Tällä hetkellä maailma elää keskellä pandemiaa, uutistulva voi tuntua ahdistavalta.
Kiitos miehelleni, joka pyysi minua eilen illalla mukaan metsään lenkille.
Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin - breikkiä kaikesta korona-aiheisesta uutisoinnista.
Luonto on ihmeellinen.
Hetken reippailun jälkeen, huomasin keskittyväni keväiseen luontoon ja sen ääniin.
Mikä ihana veden solina, tuulen henkäys poskipäillä, aurinko taivaalla, pehmeä sammal
puun juurella. Kaiken kaaoksen keskellä luonto elää omaa elämäänsä, maailman uutismyrskyistä huolimatta.
Niin yksinkertaista ja niin täydellistä!
Lyhyesti ja ytimekkäästi viestini on, mene luontoon.
Sinne, jossa voit istahtaa sammaloituneelle puun rungolle tai kivelle.
Kääntää kasvosi kohti aurinkoa. Anna itsellesi aikaa ja lupa pysähtyä hetkeen.
Hengitä sisään, hengitä ulos...
Toista.
💚 Sarica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti