Vuohenputkea lautaselle? Yes, please!

Aloin opiskelemaan hortaohjaajaksi marraskuussa 2017 ja tätä kirjoittaessani olen virallisesti näyttötutkinnon suorittanut hortaohjaaja.

Hortaohjaaja näyttötutkinnossa.

  
Mikäli horta ei ole sinulle tuttu sana, niin se on kreikkaa ja sillä tarkoitetaan kaikkea luonnosta löytyvää villiä vihreää, jota käytetään ravintona.

Villiporkkana. Kreetan vuoristo kevät 2019.

Suomessa, puhuessamme hortoilusta, viittamme luonnossa liikkumiseen, villiyrttien/villivihannesten keräämiseen ja hyödyntämiseen ravintona. Hortoilu on siis yksi luonnossa liikkumisen muoto, hyödyntäen luonnon antimia - aivan kuten sienestäminen ja marjastaminenkin.

Hortoilua voi harrastaa koko perheen voimin ja siitä voi muodostua koukuttava harrastus!

Tänään muutama sana vuohenputkesta (Aegopodium podagraria).

Tiedätkö sen rikkaruohon, joka tunkee puutarhassa juuri niihin paikkoihin, joihin et millään haluaisi sen asettuvan? Ja siitä on lähes mahdotonta päästä eroon, kun sen on kerran pihamaalleen tai kukkapenkkiin saanut, riesaksi asti.

Niin....riesa. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta tämän kasvin läsnäoloa pohtii.
Olen joutunut tarkastelemaan omaa asennoitumistani tähän pihamaamme rikkakasviin. Entinen inhokkini on nykyään yksi lempikasveistani kerätessäni hortaa. Kasvilla on pitkät perinteet, sitä on itse asiassa viljelty jo keskiajalla, esim. luostareiden puutarhoissa ja munkit ovat hyödyntäneet sitä rohtona ja ravintona.
Ymmärrettyäni vuohenputken arvon, hyödynnän sitä omassa ruokavaliossani säännöllisen epäsäännöllisesti läpi vuoden. Käytän sitä sellaisenaan leivän päällä, munakkaassa, salaattisekoituksen lisänä, kuivaan nuoria vuohenputkia myös talveksi ja lisään erilaisiin keittoihin.
Tässä kohtaa kevättä odotan jo innolla pian maasta nousevia, tuoreita herkkujani!
Koska talvi on ollut lumeton täällä eteläisessä Suomessa, toiveena on päästä jo varhaisessa vaiheessa keräämään tuoretta vuohenputkea. 

Vuohenpukea siemennäkkärillä.

Vuohenputkea aamun kasvismunakkaassa.

Vuohenputken väri muuttuu kasvukauden aikana vaaleanvihreästä tummaan vihreään haalistuen kohti syksyä. Keväällä maasta noustessaan se on hyvin supussa, lehdet vaaleanvihreät. Vuohenputken kohdalla puhutaan nk. pyhästä kolminaisuudesta, joka toimii hyvänä muistisääntönä 1) varressa tulee olla kolme pääruotia, joissa 2) jokaisessa kolme lehteä ja 3) kasvin varressa on kouru. Kts. kuva alla.
Vuohenputken kohdalla on tärkeä muistaa, että sitä ei sekoita matkijakasviin, myrkkykeisoon, joka on Suomen vaarallisimpia myrkkykasveja.
Vuohenputkelle ominaista on porkkanamaisen sellerimäinen tuoksu. Maukkaimmillaan vuohenputki on nuorena, vielä suppuisena tai juuri lehtensä avanneena.
Vuohenputki kasvaa helposti suurina "mattoina" joutomailla, pelloilla, puutarhoissa..

Nuori vuohenputki, joka avannut jo lehdet.

Kasvukauden edetessä suuremmaksi kasvaneet vuohenputket muuttuvat kitkerän makuiseksi ja sitkeiksi. Mutta, halutessaan keräämiseen ja kasvin hyödyntämiseen liittyvää kasvukautta voi edesauttaa sillä, että leikkaa esim. omassa puutarhassa olevan esiintymän alas vaikka viikatteella tai sähkökäyttöisellä leikkurilla (ei bensakäyttöisellä koneella) ja odottaa... jonkin ajan kuluttua on jälleen uusi sato valmiina kerättäväksi.
Suureksi kasvaneita lehtiä voi toki hyödyntää vaikkapa keitoissa, keittämällä lehdistä kasvislientä.

 
Hortoilu on mukava harrastus, sillä horta aloittaa kasvukauden.
Marjat ja sienet tulevat myöhemmmin kerättäväksi, joten lisäämällä hortan omalle keruulistalle sesonki pidentyy muutamalla kuukaudella! Käytännössä toukokuusta pitkälle syksyyn.
Monta kuukautta aikaa kerätä vitamiinipitoista ruokaa luonnosta. Ilmaiseksi! 

Kun yhdistää lempeän luonnossa liikkumisen, stressitaso laskee, saa raitista ilmaa, ehtii tarkkailla luontoa ja pysähtyä hetkeen.
Eikö tässä ole jo monta hyvää syytä hortoilla?
 
 Mikäli kipinä hortoiluun heräsi, niin perehdy perusasioihin:

• aloita opiskelu muutamasta peruskasvista
• tunne 100% varmasti kasvit, joita keräät ja syöt
• turvallisuus (myrkylliset matkijakasvit, allergia)
• jokamiehenoikeudet
• hygienia, kasvien kerääminen, käsittely ja säilöminen.

Hyvä on siis muistaa, että mitä tahansa kasveja ei pidä kerätä. Jokamiehenoikeudet ohjaa myös sitä, mistä ja miten on lupa kerätä. Perusasiat tulee ehdottomasti olla hallussa, jotta voit turvallisesti hyödyntää luonnosta keräämääsi, villinä kasvanutta, ravinnoksi.

Suosittelen osallistumaan alkuun esim. lyhyelle koulutetun ohjaajan vetämälle villiyrttikävelylle tai hieman pidemmälle kurssille, josta saa perustiedot, millä kasveilla kannattaa aloittaa ja miten pääsee turvallisesti uuden harrastuksen alkuun.Tällaiselta parin tunnin villiyrttikävelyltä lähti omakin innostukseni!

Itse toimin tämän kesäsesongin toisenlaisissa puutarha-alan tehtävissä, mutta hortoilusta kiinnostuneille, tässä yritys, jota voin lämpimästi suositella.
Tiedot yrityksestä löytyvät tämän linkin takaa Forestful

Toivon sinulle ihania hetkiä luonnossa.

Voi hyvin!
💚 Sarica

Mene luontoon

Hei,

Edellisestä päivityksestä on niin pitkä aika, että suorastaan järkytyin, kun huomasin, että vuoden 2019 aikana en ole kirjoittanut yhden yhtä kirjoitusta. Mihin viime vuosi katosi, en tiedä!
Tuntuu, että aika laukkaa hurjaa vauhtia. Oletko todennut saman?
Mutta, yritän päästä takaisin kirjoittamisen ja valokuvauksen pariin, kunhan saan jälleen flow nappulan oikeaan asentoon!

Aloitetaan 2020 postaus akuuteimmasta asiasta.
Nappaan viime vuoden asioista kiinni myöhemmin....

Tällä hetkellä maailma elää keskellä pandemiaa, uutistulva voi tuntua ahdistavalta.
Kiitos miehelleni, joka pyysi minua eilen illalla mukaan metsään lenkille.
Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin - breikkiä kaikesta korona-aiheisesta uutisoinnista.

Luonto on ihmeellinen.
Hetken reippailun jälkeen, huomasin keskittyväni keväiseen luontoon ja sen ääniin.
Mikä ihana veden solina, tuulen henkäys poskipäillä, aurinko taivaalla, pehmeä sammal
puun juurella. Kaiken kaaoksen keskellä luonto elää omaa elämäänsä, maailman uutismyrskyistä huolimatta.
Niin yksinkertaista ja niin täydellistä!

Lyhyesti ja ytimekkäästi viestini on, mene luontoon.
Sinne, jossa voit istahtaa sammaloituneelle puun rungolle tai kivelle.
Kääntää kasvosi kohti aurinkoa. Anna itsellesi aikaa ja lupa pysähtyä hetkeen.

Hengitä sisään, hengitä ulos...
Toista.

Voi hyvin,
💚 Sarica

Joka kuuseen kurkottaa...

...se Havuun kapsahtaa!

Airam Havu pöytäkuusi, 30 cm.

Pikkujoulusesonki alkaa olla kuumimmillaan ja jouluunkaan ei enää ole kuin muutama viikko!

Joko sinä olet kaivanut kätköistäsi esiin sesonkiin sopivia koristeita tai käynyt koristeostoksilla?


Meillä on kotona muutama ajastimella toimiva paristokäyttöinen sesonkiin sopiva valosarja jo sisätiloissa ja piha-aluetta on koristeltu ulkokäyttöön sopivilla valosarjoilla.

Näiden edellä mainittujen lisäksi on tullut fiilisteltyä Airamin Havu pöytäkuusen kanssa.
Havu on nimittäin erittäin näppärä pikku kuusi vaikkapa pienelle pöydälle.
Yksinkertaisesta tyylistä pitävälle, ei tarvitse kuin laittaa paristot paikoilleen, oikoa hieman oksia, napsauttaa valot päälle ja se on siinä! Helppoa ja nopeaa kuin mikä!

Jos haluaa somistaa hieman lisää, niin 30 cm korkeaan kuuseen ei montaa koristetta mahdu... tai sehän on ihan koristelijasta ja koristeiden koosta kiinni! Jokainenhan koristelee oman maun mukaan.

Kuusen voi myös sijoittaa osaksi jotakin somistusta, kuten tässä.

 
Teknisenä tietona mainittakoon seuraavaa:

Havu pöytäkuusi soveltuu vain sisäkäyttöön.
Rakenteeltaan se on muovia, ruukun suojana säkkikangasta ja havuissa on kiinnitettynä koristekäpyjä.
Valonlähteenä on käytetty led-valoja, joita ei voi vaihtaa ja ne on kytketty 5 ledin sarjaan.
Paloaikaa näillä on noin 10 000 h.
Paristot sisältyvät pakkaukseen ja ajastinta käytettäessä tässä kuusessa on 6 h valo päällä ja 18 h valot pois päältä.



Iloisia somistushetkiä ja tunnelmallista joulun odotusta!

piha ja puistotie /
Sarica

Jutta ja Sandra kynttilät - sesongin tunnelmaa Airamilta

Alkuillan hämäryys. Pitkät, pimeät illat ja yöt.
Elämme jälleen tuota vuodenaikaa.

Vaikka olemmekin saaneet nauttia uskomattoman aurinkoisesta kesästä ja silmiä hivelevästä syksyn väriloistosta, niin syksyn pimeän tullen syttyy jälleen kaipuu valoon. Ja ennen kaikkea valoon sen erilaisissa käyttömuodoissa.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Yhdelle riittää kattovalo tai pöytävalaisin.
Toiselle se ainut tunnelmanluoja on oikea, lepattava kynttilänliekki tai räiskyvä tuli takassa.
Ja jollekin olennaista voi olla verkkovirralla tai paristoilla toimivat sesonkivalosarjat tai paristokäyttöiset kynttilät. Tai näiden kaikkien erilaisten vaihtoehtojen yhdistelmät.
Vaihtoehtoja on onneksi tänä päivänä runsain määrin.

Itselleni tämän syksyn uusia tuttavuuksia on Airamin sisäkäyttöön soveltuvat paristokäyttöiset, vahapintaiset ledkynttilät - Jutta sekä Sandra.
Tutustutaanpa näihin kynttilöihin hieman tarkemmin.



Portaikossa Jutta ja Sandra sulassa sovussa.

 

Airamin Jutta on paristolla ja ajastimella toimiva, salmiakkikuvioinen, muovinen ja vahapintainen kynttilä.
Kynttilässä on yksi lämmin keltainen, eläväliekkinen led, joka ei ole vaihdettavissa.
Paloaika ledillä on noin 10 000 h. Pakkaus sisältää 2 kpl AA-paristoja, joiden kesto on noin 50 h.
Koko: korkeus 10 cm ja ø 7,8 cm.

 

 

Kynttilässä on seuraavat katkaisijan asentovaihtoehdot: on, timer (ajastin) ja off.
Kytkettäessä katkaisija ajastin kohtaan, paristokäyttöinen kynttilä valaisee 6 h, jonka jälkeen sammuu ja syttyy jälleen 18 h kuluttua.

Kuvassa valkoinen vaihtoehto Sandrasta.

Airamin Sandran ja Jutan teknisenä erona on vain, että Sandrassa ledejä on 3 kpl.

Sandra on pinnaltaan sileä, korkeus on 15 cm ja ø 7,5 cm.
Tuotetta on saatavilla valkoisena ja harmaana.

Ollessani viikko sitten maalla, täysin ympäröivässä pimeydessä, totesin ajastimen käytön aivan ihanaksi vaihtoehdoksi. Ei ollut huolta kynttilöiden sammuttamisesta ja voin turvallisin mielin nukahtaa hämärään, tietäen, että valo sammuu ajallaan.

Vaikka olen yhtälailla elävän tulen ystävä, niin turvallisuusnäkökulmasta ajateltuna, elävää tultahan ei saisi koskaan jättää valvomatta. Jos on mieltymys kynttilöiden valoon esim. ympäri asuntoa tai taloa, niin itse ehkä käyttäisin paristokäyttöisiä kynttilöitä niissä tiloissa, joissa ei joka hetki olla läsnä ja tuli valvovan silmän alla...


Tunnelmallista ja turvallista kynttiläaikaa jokaiselle!

t. Sarica /
Piha ja puistotie

Airam Artco & Fiora - kasvuvoimaa valosta

Pitkä, pimeä vuodenaika koettelee niin ihmisiä kuin kasvejakin.

Moni meistä lisää pimeään vuodenaikaan omaan ruokavalioonsa aurinkoa suoraan purkista eli D-vitamiinia. Samaan aikaan huonekasvit kuitenkin sinnittelevät niukassa valossa eikä lämmityksen seurauksena kuiva huoneilmakaan edesauta niiden kamppailua haastavaa vuodenaikaa vastaan.
Vähäinen valon määrä heikentää kasvien kuntoa. Mikäli kasvisi lehdet kellastuvat ja pudottavat nuppuja pimeän aikaan, syynä voi hyvinkin olla valon puute. Mutta, ei hätä ole suinkaan tämän näköinen. Kasvien hyvinvointia voi nimittäin lisätä tarkoitukseen soveltuvilla kasvivalaisimilla.

Olennaista lisävalaistuksen käytössä on, että kasvivalaisin asetetaan noin 0,5 m päähän kasvista suoraan sen yläpuolelle. Muistathan myös säilyttää etäisyyden kasvin kasvaessa!
Valonlähteenä ei tule käyttää valoa, joka kuumenee tai voi aiheuttaa tulipalon vaaran. Liika kuumuus voi myös vahingoittaa kasvia, esim. sen lehtiä.

Airamin Fiora sekä Artco- kasvivalaisimet toimivat LED-valolla, jotka ei lämpene juuri nimeksikään. Lisäksi LED-valon etuna on se, että ne ovat kukkarolle ystävällisiä, eli energiapihejä. Kasvivalon käyttö vaikuttaa fotosynteesiin (yhteyttämiseen) ja se tuottaa kasvin tarvitsemaa sinistä ja punaista valoa. Yhteyttämisen lisäksi kasvit tarvitsevat valoa paksuus- ja pituuskasvuun ja se edesauttaa myöskin kasvien kukintaa.

Kasvien olisi suotava saada valoa jopa 12 h päivässä. Se on paljon, kun miettii asiaa suhteessa siihen, minkä verran luonnonvaloa on saatavilla pimeiden kuukausien aikana. Myös siemenestä kasvatettavat kasvit kaipaavat tuon määrän valoa vuorokaudessa, kun ne ovat itäneet. Kasvia voi pitää kasvivalaisimen alla vielä koulimisenkin jälkeen, niin kauan kuin ne mahtuvat siellä olemaan huomioiden edellä mainitun 0,5 m etäisyyden.


Airamin Artco on tyylikäs ja ajaton kasvivalaisin. Rungoltaan polykarbonaattia, väri matta, valkoinen.
Rungon mitta alaosasta ø 174 mm, korkeus 220 mm, johto 3000 mm.
Kasvivalaisimen mukana tulee kasvilamppu, jonka käyttöikä noin 25 000 h.
Tuotteen IP-luokitus kuten edellä, eli IP20. EI SOVELLU käytettäväksi kosteassa tilassa, ei ulkotiloissa eikä sovellu myöskään huonevalaistukseen.




Airam Artco kasvivalaisin.

Airamin Fiora on lieriön mallinen kasvivalaisin, jonka runko on polykarbonaattia ja rungon sisällä on symmetrinen heijastin. Runko on kooltaan ø 140 mm ja korkeus 175 mm. Johdon pituus 3000 mm. Rungon väri on off white, eli ei aivan puhdas vakoinen, vaan hieman murrettu. Pinta kiiltävä.
Kasvivalaisimen mukana tulee LED-kasvilamppu, käyttöikä noin 15 000 h.
Luokitus IP20, eli EI SOVELLU käytettäväksi kosteassa tilassa, ei ulkotiloissa eikä sovellu myöskään huonevalaistukseen.

 

Kumpikaan edellä mainituista kasvivaloista ei tuota UV-säteilyä.
(Ottaessasi uutta kasvivaloa käyttöön, muistathan kuitenkin aina tutustua käyttöoheisiin huolella.)

Meillä kotona mm. härkäpavun siemenet ovat jo itäneet ja kylpevät päivittäin kasvivalon alla.


Härkäpapu kylpee kasvivalaisimen
tuottamassa valossa.

Huonekasvit, tai sisällä tällä hetkellä syystä tai toisesta talvehtivat muut kasvit, ovat myös saaneet nauttia lisävalosta.

Valo ja sopiva määrä vettä,
siinä oiva parivaljakko.

Toivotan runsain määrin valoa sekä kasviesi että sinun kevätpäiviin!

Kasvun iloa!

T. piha ja puistotie / Sarica

Valoa pimeneviin iltoihin - osa 2, Kajo

Kajo on mielestäni ehkä yksi jollain tapaa hienostuneimmista valosarjoista, joihin olen vuosien varrella törmännyt. Ja sanotaanko näin, että olen ollut valosarjojen kanssa työni puolesta tekemisissä menneinä vuosina parinkin suuren ketjun hankintatehtävissä.

 

 

Vastaavan tyyppisiä valosarjoja toki on ollut markkinoilla jo muutaman vuoden, mutta Kajossa on kuitenkin sitä jotain.
Ehkä kyse on siitä, että itse lamppu on suurikokoinen ja lasia. Lasisen lampun koko antaa puolestaan valosarjalle näyttävyyttä. Lisäksi valkoinen johto luo Kajosta jotenkin puhtaan kokonaisuuden.

Oman käyttökokemuksen perusteella voin kertoa, että tämä valosarja oikeasti valaisee sen lisäksi, että se tuo valaistuun tilaan käyttömukavuutta ja luo tunnelmaa.

Teknisesti valosarja sopii sekä sisä- että ulkokäyttöön / IP 44, toimii verkkovirralla.
Valosarjaan saa vaihdettavia E27-kantaisia lamppuja, sarjassa kokonaisuudessaan on 10 led lamppua.
Paloikä 10 000 h.



Kajo ei kalpene edes kuun valossa.

Kajo kuuluu Airamin valikoimiin, www.airam.fi


Tunnelmallisia iltoja syksyysi!

T. Piha ja puistotie / Sarica

Valoa pimeneviin iltoihin - osa 1, Rita

Kun illat pimenevät, alan kaipaamaan valoa ympärilleni.
Olkoonkin valo sitten lyhtyjen tai muiden valonlähteiden muodossa.

 

 

 

Rita köysinarulamppu on paristokäyttöinen, sisä- ja ulkotiloihin sopiva led-lamppu / IP44, jonka pallo on muovia ja valon väri lämmin keltainen.

Rita on hauska, helppokäyttöinen ja helposti ripustettava lamppu, joka sopii monenlaiseen tilaan.
Ledi ei ole vaihdettavissa, mutta sen paloikä on 10 000 h, joten kyllä tuohon tuntimäärään mahtuu hetki jos toinenkin.

Itselläni ei maalla ole jokaisessa rakennuksessa sähköä, joten olen käyttänyt Ritaa pienissä tiloissa tuomaan hieman tunnelmavaloa. Siinä käyttötarkoituksessa se toimii mielestäni aivan loistavasti!
Ja sopii tämä kyllä myös aika monenlaiseen sisustukseen!

Testasinpa Ritaa myös saunarannassa viljasiiloon asennettuna, toimisiko se pienenä "majakkana".
Ei tällä valomäärällä ihan laivoja ohjattaisi, mutta ehkäpä joessa ohi lipuvat kanootit näkisivät missä on poukama.....

Rita kuuluu Airamin valikoimaan, www.airam.fi


Tunnelmaa syksyysi!

t. Piha ja puistotie / Sarica

Onko rikkakasvista ruukkukasviksi?

Kerrostalomme pihamaa myllättiin viime kesänä japanintatarten vuoksi. Multaa vaihdettiin kasoittain. Tavoitteena oli päästä eroon nopeakasvuisesta, muut kasvit tukehduttavasta vieraslajista. Sitä kasvoikin pihallamme joka paikassa.

Otin roskakasasta talteen palan kasvin juurta ja istutin sen parvekkeelleni astiaan, jossa oli vain litran verran multaa. Halusin nähdä miten kasvin käy. Se kasvoi metrin pituiseksi huonosta hoidosta ja mitättömästä kasvualustasta huolimatta.

Talvella en kasvia peitellyt enkä keväällä lannoittanut. Silloin tällöin lorautin sille tilkan vettä. Japanintatar selvisi minusta huolimatta. Se on sitkeä tapaus, olen alkanut pitää siitä.

Nyt, toukokuun puolessa välissä, kasvi on jälleen metrin korkuinen. Se sinnittelee edelleen viimevuotisessa astiassaan. Toisinaan pysähdyn sen kohdalle ja tuumin, olisiko siitä oikeaksi ruukkukasviksi, siirtäisinkö sen kunnolliseen kasvuympäristöön? Se voisi sopia vesiaiheeni viereen.

Ajatus houkuttelee.

Japanintatar on varsin näyttävä japanilaisvaikutteinen ruohokasvi, jonka varret muistuttavat bambua. Se on itse asiassa oivallinen koristekasvi rajattuun tilaan istutettuna.

Olen kerran nähnyt hienon esimerkin rajatusta japanintatar-kasvustosta keskellä kouvolalaisen omakotitalopihan nurmialuetta. Näky on tallentunut mieleeni piirroksena.

Vielä on aikaa miettiä, mitä kasvini kanssa teen. Kelpuutanko sen lopullisesti parvekepuutarhani osaksi siitä huolimatta, että kyseessä on rikkakasviksi määritelty vieraslaji? Todennäköisesti kelpuutan.

Tänä vuonna olen nähnyt japanintatarta pihallamme edelleen niillä pensasalueilla, joihin ei viime vuonna koskettu. Kaivinkoneet on jälleen käynnistetty. En usko niiden voimaan.

Hortensiasta monivuotinen silmänilo pikkuparvekkeelle

Satko äitienpäivälahjaksi hortensian? Yöpakkasten loputtua voit istuttaa kukan vaikka parvekeasetelmasi keskipisteeksi.

Niin minä tein muutama vuosi sitten, istutin kukkivan äitienpäivähortensian 40 litran termoruukkuun sinikatajan seuraksi. Kokeeksi lisäsin ruukkuun myös muutaman varjoyrtin taimen. Hyvin menestyivät kasvit yhdessä.

Suomalaisella taimitarhalla kasvatettu hortensia kukki pitkään. Asetelmasta riitti silmäniloa koko kesäksi. Kasvit myös telvehtivat hyvin suojaisella talonseinustalla, hallaharsolla peitettyinä. Niistä tuli meille monivuotisia kumppaneita.

Tänä keväänä haksahdin tahtomattani lähimarketissa ulkomaiseen hortensiaan. Kasvin myyntisesonki osui juuri keskelle pahimpia räntäsadeviikkoja. Runsasta, värikästä kukintaa oli vain mahdotonta vastustaa.

Kasvi sinnitteli ruukussaan keitiönikkunallani pahimpien pakkasten yli ja jatkaa nyt kasvua ilman kukkia isossa kasvatussäkissä, yhdessä pensanmagnolian, köynnöshortensian ja varjoyrttien kanssa.

Puutarhuriystäväni veikkaa sen ulkomaalaistaustastaan huolimatta selviävän seuraavaan vuoteen saakka, kunhan pidän tämän kesän säkin kosteana ja annan auringon paistaa. Paista siis aurinko, paista!

Äitienpäivän alla puutarhamyymälä Plantagen mainosti Kampissa näyttävin istutuksin. Niissäkin loistivat kukkivat hortensiat laakakatajien ja muiden havukasvien ympäröiminä. Selvästi hortensia on nyt in.

Puutarhaa aistimassa

Auringonpaiste innosti tänään koiran kanssa lenkille Espoossa sijaitsevaan Marketanpuistoon.
Toki, käyn siellä muutenkin suhteellisen usein kävelemässä, vuodenajoista riippumatta.

 

Marketanpuistoon minulla on jollain tapaa "erityinen side", sillä olen suorittanut osan viherrakentamisen työssäoppimisjaksojen harjoittelusta siellä. Ja siksi mielelläni seuraan Marketanpuiston mailla luonnon keväistä heräämistä, kesän runsaita istutusalueita, syksyn voimakkaita värejä ja talven lumisia hetkiä.

Pari vuotta sitten, olin opiskelukaverini Katjan kanssa Marketanpuistossa mukana rakentamassa Hannosen Joukolle viherkattoa. Se oli mielenkiintoinen parin päivän projekti.
https://pihajapuistotie.blogspot.fi/2015/05/kokemusta-rikkaampana.html
Sääli vain, että rakentamista seuraava talvi oli aika haastava ja kasvit kärsivät jonkin verran.... Mutta mielenkiinnolla seuraan, milloin katolla alkaa tänä vuonna vihertämään.
Nyt noilla nurkilla vihertämisestä vastasi pääosin tällainen hahmo.....

Tänään pysähdyin hieman tutkailemaan Marketanpuiston Aistipuutarhan tilannetta. Jos Aistipuutarha käsitteenä ei ole tuttu, niin sillä tarkoitetaan mm. sitä, että erilaisilla kasvi- tai materiaalivaihtoehdoilla on huomioitu kaikki aistit.

Heisiangervopensaat, Physocarpus opulifolius 'Diabolo' (muistaakseni Aistipuutarhassa kasvaa tämä tummanpuhuva lajike) on ryhdikkääksi leikattu ja kehystää aluetta kauniisti.

Samettisen pehmeä nukkapähkämö, Stachys byzantina, joka tunnetaan myös nimellä lampaankorva, on perenna, joka kukkiessaan on noin 30-40 cm korkea. Se väriltään harmahtava ja samettinen nukka antaa sille utuisen pinnan.

Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigience 'Cambridge', joka on helpohoitoinen maanpeitekasvi, puolestaan kylpi Aistipuutarhaan osuvassa auringossa terhakkaana.

Kevätvuohenjuuri, Doronicum orientale 'Finesse', oli puolestaan päässyt jo hyvää kasvuvahtiin.

Kevät on todellakin antanut tänä vuonna odottaa itseään. Mutta onneksi päivät ovat kuitenkin pidentyneet! Nyt voimme sitten asteittain seurata hiirenkorvien puhkeamista ja nauttia siitä vaaleanvihreästä ajasta, joka on vielä kaikki edessä päin!