Olin suunnitellut viettäväni maaliskuun Hollannissa viherrakennustöissä. Pitkän ja haasteellisen jumppaamisen jälkeen harjoittelupaikka löytyikin. Mutta, kohtalo tunki sormensa peliin. Läheisen sairastumisen vuoksi jouduin valitettavasti pakittamaan ulos tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, joihin opintojen ohessa olisi ollut mahdollista päästä. What a pity, mutta velvollisuus ajaa omien tarpeiden ohitse...
Välillä elämä heittelee kapuloita rattaisiin ihan kaksin käsin, mutta täytyy vain jaksaa uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Ajattelen asian näin, että tänä vuonnahan Messukeskuksen Puutarhamessut järjestetään jo maaliskuun puolella. Jos olisin ollut Hollannissa, niin tämä tilaisuus olisi puolestaan mennyt minulta ohitse.
Ehkä palkitsen itseni koulusta valmistuttuani jollain pienellä tripillä, jossa pääsen maisemiin, missä silmä ja mieli lepää! Ei olisi keväinen matka Hollannin tulppaanipuistoon, Keukenhofiin, yhtään hassumpi matkakohde! Tai jokin muu kohde, jossa pääsen aistimaan puistojen muotoja ja väriloistoa kaikkien aistien kyllyydestä!
.JPG)
Olen tässä vuosien varrella oppinut ymmärtämään (Luojan kiitos) itseäni hieman paremmin ja todennut, että minulla pitää mielellään olla monenlaista erisorttista projektia meneillään samanaikaisesti. Jos ei juuri sillä hetkellä toteutusvaiheessa, niin vähintäänkin ajatustasolla ja ainakin kehitysvalmiudessa. Tämä on itse asiassa ollut kantava voima työelämässäni, että olen saanut olla mukana jatkuvasti muuttuvien valikoimien kehittämisessä ja tämän vuoksi ehkä hankinta-ala on sopinut luonteelleni erinomaisesti.
Lähestyvä koulun päättyminen on vaikuttanut siihen, että on ollut korkea aika hieman selkiyttää omia ajatuksia. Päässäni pyörii monia ideoita ja imen itseeni muuttuvan maailman mahdollisuuksia ja haasteita. Olen huomannut, että tietyn tyyppisiä ihmisiä on alkanut "kuin huomaamattani" ilmestymään elämääni. Eikö sitä sanota, että ihmiset tulevat toistensa elämään jotain tarkoitusta varten? Täyttämään jotain "tilaa", pidemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi...
Olen joutunut katsomaan silmästä silmään asioita, joita en vielä pari vuotta sitten edes tullut ajatelleeksi, että ne millään muotoa kuuluisi jokapäiväiseen elämääni. Halusin tai en. Mutta olen viime päivinä oppinut myös ymmärtämään, että ilman näitä haastavia kokemuksia, en ehkä olisi oppinut tarkastelemaan elämää juuri kyseisestä perspektiivistä.
Ja tajuamaan, että tulevaisuutta voi lähetystä siitäkin näkökulmasta!
Jotta sain mieltäni askarruttavat "samaan sarjaan kuuluvat palikat" aivolohkoni oikeisiin lokeroihin, päätin tällä viikolla istua alas ja käyttää kokonaisen päivän kartan rakentamiseen. Aloin saksimaan vanhoista lehdistä kuvia, sanoja, ajatuksia, jotka jollain tavoin puhuttelivat minua. Ne olivat kaikki suloisessa sekamelskassa pöydällä, kunnes yksi kerrallaan ne löysivät oman paikkansa koosteessa, jonka tein. Ja kun katsoin lopputulosta, ymmärsin, että sekamelskassa olleet komponentit olivat jokainen löytäneet oman merkityksellisen osansa tarinasta.
Tarinani kääntöpuolelle olen sitten puolestaan alkanut työstämään "Mind Mapia" ihan puhtaasti sanamuodossa....se vaatii vielä hauduttelua ja täydentyy pikku hiljaa.
Samalla olen miettinyt omia vahvuuksiani, kehityskohteita jne.... Paljon ajatustyötä ja tämä on sellainen vaihe, joka vaatii mielenrauhaa ja ajoittaista hiljentymistä.
Mikään tarina ei ole koskaan valmis. Tarinoita pitää kehittää eteenpäin, muokata, lisätä tai poistaa siihen kuuluvia tai kuulumattomia osa-alueita. Mutta tarinatkin alkavat jostain ja se alku on nyt piirretty kartalle.
.JPG) |
| Pieni osa tarinaani..... |
Mitä tahansa, lyhyessä tai pitkässä juoksussa, elämääni tulen tekemään, niin varmasti kaksi voimakkainta elämäni valintoja ohjaavaa asiaa ovat juuret ja elämänarvot. Juuret luovat pohjan elämälle ja elämänarvot ohjaavat tekemistä. Eikä yhtään huono idea ole sekään, että kuuntelee itseään ja noudattaa intuitiota, joka jokaisessa meissä varmasti asuu, osalla vahvempana osalla vielä uinuvassa tilassa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti