Oma pieni emalimuki oli täynnä mustikoita, istuin puun kannolla ja odotin, kun vanhempani ja mummini jatkoi mustikoiden poimimista.
Lapsesta tuntui, että ne retket kestivät ikuisuuden.
Nyt aikuisena, olen kiitollinen kaikista niistä "pakkopullaretkistä", sillä tiedän mistä löytyy mustikkapaikat, mistä hyvät puolukkamaastot ja mistä puolestaan sienet. Ja kun olen lapsesta saakka kulkenut näissä metsissä, tunnen ne kuin omat taskuni. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Siinä on vinha perä.
Tänään oli kertakaikkisen upea päivä lähteä metsään.
Lämmin, aurinkoinen ilma. Ei kuuma, pieni tuulenväre ja hyttysiä ei mailla eikä halmeilla..
Muutama hirvikärpänen yritti häiritä muuten niin täydellistä metsäretkeä, mutta aikeeksi jäi häirintä.
Mieheni innostui poimimaan puolukoita.
Minä puolestani keskityin kanttarellien poimintaan, sillä suppilovahveroista ei meidän tienoolla ollut vielä tietoakaan.
Sen lisäksi, että kotiin saatiin taas lisää metsän antimia, mukaan sai roppakaupalla raitista ilmaa ja hyvää hyötyliikuntaa.
Samoissa puuhissa sitä minäkin olen ollut... tosin luvattoman vähän vielä tänä vuonna. Tuntuu tuota raitista ilmaa tulevan tällä hetkellä vähän liiankin kanssa. ;) Hyvää alkanutta syksyä!
VastaaPoistaSuppilovahveroita ei ole tähän mennessä löytynyt, joten hyvin ehtii vielä myöhemminkin syksyllä sienimetsään.
VastaaPoistaEhkä työrupeama alkaa jo jonkin ajan päästä helpottamaan?
Onneksi ilma on ollut vielä lämmin... Aurinkoista syksyä!