Koulutietä pukkaa

 

Elokuu..... Siitä se sitten lähti. Koulutie siis.

Keväällä 2013 tulin hyväksytyksi kaksivuotiseen, aikuisopiskelijoille suunnattuun, viherrakentamisen artesaanikoulutukseen.
Tämän tiedon saatuani alkoi oman sekä perheen elämän sopeuttaminen uuteen tilanteeseen. Pitkään työelämässä olleena, hyppy aikuisopiskelijaksi vaati koko perheeltä siedätyshoitoa, lähinnä taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka olin jo viimeisen parin vuoden aikana opiskellut päivätyön ohella mm. sisustussuunnittelua ja yrittäjyyttä, niin täysipäiväiseksi opiskelijaksi heittäytyminen vaati hienoista siviilirohkeutta ... tai ripauksen hulluutta? Tai ehkä hyppysellisen molempia.
No, joka tapauksessa päätin hakeutua opintovapaalle, päästää irti tutusta ja turvallisesta päivätyöstä sekä katsoa mitä taitoja uusi elämänvaihe toisi tullessaan.
Hyvät työelämän kollegat kulkisivat kuitenkin mielessä matkassani, vaikka jokapäiväisen kiireen keskellä yhteydenpito ei olisikaan jatkuvaa.

Nyt eletään jo lokakuuta 2013....
Aika elokuusta tähän päivään on mennyt nopeasti. Tästä johtuen alan vasta nyt kirjoittamaan blogiani. Blogin kirjoittaminen on minulle täysin uusi asia, vaikka olen tätä ajatusta pyörittänyt mielessäni jo jonkin aikaa. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa ja aika tälle asialle on kypsä NYT!

Kahdessa kuukaudessa on tullut niin monta uutta ihmistä elämääni, paljon uusia asioita, uusia termejä, uusia tapoja toimia ja monta uutta käyttäjätunnusta jne. SIIS PALJON KAIKKEA UUTTA!
Joten uusien asioiden sulattelu on vienyt hieman aikaa, sillä oikeasti on tuntunut, että olen ollut aivan "hapoilla" nämä viimeiset viikot. Kivityöt ovat jokseenkin fyysisiä harjoitustehtäviä, joten menee varmasti tovi, ennen kuin saan turbovaihteen päälle. Tosin tässä parina päivänä on jo ollut havaittavissa hienoista virkistymistä... Hmm, tai ehkä se johtuu siitä, että olen aloittanut säännöllisen "Minisun"-tablettien nauttimisen, siis D3-vitamiinia huuleen ja menox!

Mutta otetaanpa pikakelauksena takaisin alkuun ja lähdetään siitä liikkeelle, mistä viherrakentamisessa oikein on kyse.
Moni asiaan vihkiytymätön ehkä ajattelee, että tässä puuhastellaan kaiken pienen & vihreän kanssa
ja ihastellaan kauniita kukkia päivät pitkät. No, juu, asia pitää tietyllä tapaa paikkansa, mutta se on vain pikkuruinen murto-osa, mitä viherrakentamiseen liittyy. Rehellisesti sanottuna itsellenikin
on tullut hieman yllätyksenä, kuinka laaja-alainen tämä koulutus on.

Aloitetaanpa lähestyminen termistä "viherpiipertäjä".
Tätä termiä ei suositella käytettäväksi viherrakentamisen ammattilaisista. Opemme Hannu saa
näppylöitä, jos joku kutsuu viherrakentamisen artesaaniopiskelijoita "viherpiipertäjiksi".
Toinen asia, jonka ope Hannu jo alkuun teki meille selväksi, että kun esittelemme tekemäämme tehtävää tai projektia, niin esittelemme sen seuraavanlaisesti: "Tällaisen minä tästä tein". Jos esittelet työsi tyyliin "Tällainen tästä nyt tuli", niin tunnet kyllä pisteiden ropisevan pusikkoon kuin lintuparvi. Eli perusasiat selviksi heti kättelyssä. Loud & clear. Näillä mennään.

Mutta mitä siis on viherrakentaminen? Tässä Wikipedian määritys aiheesta:

"Viherrakentaminen on puistojen, koristepuutarhojen ja pihojen sekä muiden istutettujen viheralueiden rakentamista ja hoitoa.Sen tavoitteena on tehdä alueista sekä viihtyisiä, kauniita että toimivia. Viherrakentamisella on olennainen osa nykyaikaisessa ekologisessa rakentamisessa. Esimerkiksi lehtipuun avulla voidaan varjostaa ikkuna kesäkuumuudelta. Talvella puu päästää lämmittävän auringonpaisteen sisään. Viherrakentaminen on monipuolistunut viime vuosina ja siihen sisältyvät muun muassa betoni- ja luonnonkivityöt, vesirakenteet, puurakentaminen, monipuolista konetyötä maanrakentamisesta lähtien."

Sibeliuksenpuisto, Kotka

 

Eli tervetuloa mukaan seuraamaan tämän kaksivuotisen taipaleen onnistumisen iloja, sekä myös niitä hieman harmaampia päiviä, matkallani viherrakentamisen moniulotteiseen maailmaan!

Haluan näin blogin alkumetreillä selventää, että tästä "Puu ja puistotie" -blogista ei tule viherrakentamisen "tee-se-itse"-opasta, mutta toivottavasti pystyn välittämään matkan varrella jotain pieniä vinkkejä lukijoiden iloksi. Ennen kaikkea yritän saada koottua blogiini kaikki ne olennaiset asiat ja sopat, jossa tulen kahden vuoden aikana uimaan. PYRIN myös lähtökohtaisesti kirjoittamaan blogiani pienellä huumorilla höystettynä, tai ainakin suhteellisen rennolla otteella. Tämä niille lukijoille tiedoksi, jotka viihtyvät mielummin vakavamielisen tekstin parissa.

Carry on....
Mitä kaikkea viherrakentamisessa on jo tässä vaiheessa tullut vastaan?
Lähdetäänpä seuraavaksi liikkeelle vaikka geometriasta.
Jo alkumetreillä on joutunut/saanut kaivaa geometrian kaavat esille jo jokseenkin pölyttyneen aivolohkon siitä osasta, jossa lukionaikaiset tiedot ovat varastoituneet (tai johon ne ovat kadonneet).Voin sanoa, että omista lukiovuosistani on jo tovi.... se oli vuonna.... no, enpäs kerrokaan milloin olen kirjoittanut ylioppilaaksi. Mutta muotoillaan asia nyt vaikka näin, että silloin maailmanmeno oli vielä ihan toisenlaista, faxit lauloi ja mobiililaitteet olivat vasta tulevaisuutta. Ja niihin aikoihin massiiviset olkatoppaukset oli muuten "must". Eli jokainen voi sitten arpoa, mistä vuosikymmenestä on kyse.
Itselläni on asenne, että ikä on vain pari numeroa. Iän karttuessa on enemmäkin kyse asenteesta ja siitä, kuinka peilaat itseäsi ympäröivään maailmaan.

Mutta takaisin asiaan, ennen kuin mopo karkaa käsistä ja filosofointi vie mukanaan.
Geometria on siis esim. pihakivetysten rakentamisen perusasioita. Tässä on joutunut muistelemaan ja uudelleen opettelemaan, kuinka eri muotoisten kuvioiden pinta-aloja lasketaan. Ilman näiden perusasioiden hallintaa, on haastavaa laskea projektiin, kuinka monta m2 (neliötä) pihakiviä tarvitaan, saatikka paljonko ne maksavat.
Pohja on kaiken perusta, oli kyse sitten talon, pihan, tien, puiston ym. rakentamisesta. Jos pohja lirii, niin on turha kuvitella, että lopputulos on sitä mitä piti.... ainakaan pitkässä juoksussa. Tämän vuoksi ei pelkästään riitä, että osaa hankkia kivet. Täytyy myös ymmärtää eri maa-ainesten löytymis-, tiivistymis- ja ryöstökertoimet, raekoot, projektin kuutiomäärät (m3) ja kuinka monta tonnia näitä
tarvitaan em. maa-aineaksia tarvitaan projektissa. Sen enempää edellisiä termejä tässä avaamatta, jokainen asiasta kiinnostunut varmasti löytää selvennöksen Googlesta. Tutuksi on myös tullut kaivinkoneiden ja maansiirtoajoneuvojen tuntivuokrat.

Ei mitään stressiä, rakennelmien kun pitäisi kestää vuosikymmeniä ja kauemminkin...

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavassa on asiaa, jota en vedä läpi huumorilla.

Rakentamisessa turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Tätä varten koulutukseen on sisällytetty
erinäisiä, kaikkien meidän turvallisuutta lisääviä kursseja. Kyse on siis suoritetusta teoriasta, sekä opetelluista taidoista, joiden hallitsemisen myötä meillä on oikeus osallistua tiettyihin tehtäviin viherrakentamisen projekteissa. Tähän mennessä olemme suorittaneet Tulityökortin sekä Työturvallisuuskortin.

Tulityökorttia tarvitaan esim. kivitöissä mm. silloin, kun leikataan "rälläkällä" kiviä haluttuun muotoon, kts. kuva alla.

Tulityökorttiin liittyy myös tulipalon sammutusharjoitukset.
Koulutuksen hyväksytysti suorittanut saa siitä itselleen 5 vuotta voimassa olevan tulityökortin.
Kuten kaikki tiedämme, tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Esim. rälläkällä töitä tehdessä syntyy kipinöitä, jotka voivat aiheuttaa syttymisvaaran.
Jos vaaratilanne tulee eteen, niin on tiedettävä kuinka tilanteessa toimitaan.

Työturvallisuuskoulutus antaa puolestaan perustiedot työympäristön vaaroista ja työsuojelusta yhteisellä työpaikalla. Turvallisella työskentelyllä on tavoitteena kertoa myös työn laadusta sekä
siitä, että tavoitteena on työskennellä niin, että tapaturmia ei satu.
Kurssin hyväksytysti suorittanut saa vastaavanlaisen kortin, kuin Tulityökortti, joka on myöskin voimassa samaiset 5 vuotta.

Sekä Tulityökurssi että Työturvallisuuskurssi pysäytti ainakin minut.
Molemmat kurssit antoivat aihetta oman toiminnan puntarointiin. Aloin automaattisesti tutkimaan
esim. mistä kotoamme tai mökiltämme löytyy sammutuspeite, onko meillä toimivaa käsisammutinta jne... Entäpä jos mökillä on vieraita ja jotain odottamatonta tapahtuu, mistä vieraat ihmiset löytävät paikan osoitteen, jotta voivat antaa tarvittavat tiedot hätäkeskukseen?
Niin, nämä ovat pieniä ja yksinkertaisia asioita, joita harvoin tulee mietittyä, kun kaikki on niin kuin pitää.
Rakennustöissä meillä on vastuu omasta turvallisuudesta, mutta vastuu myös kaikkien kanssatyöskentelijöiden turvallisuudesta. Jokainen kuolemaan johtanut onnettomuus tai työtehtävissä tapahtunut loukkaantuminen tai vammautuminen on liikaa. Mieheni ystävä kuoli 2011 työpaikalla tapahtuneessa onnettomuudessa ja tällaisen tragedian kohtaaminen on äärimmäisen surullista.

Mikäli jokin asia mietityttää, tarkista se.

 

Never assume anything!

Kevään 2014 tullen meillä on edessä myös tieturvakoulutus.
Mutta siitä sitten lisää, kun sen aika koittaa....