 |
| Kaivonkansi marraskuisessa aamuauringossa |
Päivä päivältä Puistosalissa tehtävien kiviharjoitusten vaikeusaste lisääntyy.
Kivirakentajan on mm. osattava hahmottaa ja laskea millaiset kaadot eri alueille tarvitaan, jotta esim. sadevedet ohjautuvat oikein viemäriverkostoon kaivon kautta.
Ensikertalaiselle tehtävä oli haasteellinen ja tässä harjoitustehtävässä onnistumisen riemua sai ensialkuun etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Tehtävänä oli rakentaa 1% kaato neljältä eri suunnalta, niin että kaivonkannen kohdalla kivetys on samalla tasolla kannen kanssa. Mitä lyhyempi matka ja mitä pienempi kaato, sitä pienempi on myös tehtävän suorittamisen virhemarginaali. Voin kertoa, että tässä jos missä saa tihrustaa mittanauhaa silmät soikeina, että metrin matkalla kaato on tuo 1 cm. Ei 0,9 cm eikä 1,1 cm.
Kaksi ensimmäistä kertaa juostiin, noin kuvainnollisesti, pää edellä betoniseinään.
Liikaa aikaa meni pohtimiseen ja säätämiseen. Toki hieman oli haasteita myös kiven laadun kanssa.
Harjoitustöissä käytettävät kivet ovat saaneet matkan varrella jo muutamia osumia eivätkä ne aina ole laadultaan ihan priimaa. Joten kiven laadusta riippuen, joskus sen leikkaaminen sujuu ihan OK, toisinaan taas ei. Tällä kertaa en puhu rälläkällä leikkaamisesta vaan ihan giljotiinista, jolla kiven voi halkaista kahtia. Neljästä kivestä kolme mureni ihan sieltä mistä niitä huvitti ja vasta neljäs
sitten siitä mistä piti. Erona näissä oli selkeästi kiven laatu. Eron näki, kun vertasi näitä haljenneita
betonikiviä toisiinsa. Pinnalta päin katsottuna ne kaikki näyttivät samanlaisilta.
No, kaikkien haasteiden jälkeen tehtävä jäi kahdella ensimmäisellä kertaa vajaaksi. Kaato saatiin
tehtyä vain osittain, koska koko alueen kivetystä emme ehtineet latomaan käytettävissä olevan
ajan puitteissa.
 |
| Kuvassa toisella kerralla vajaaksi jäänyt suoritus |
Peräänantamattomuudella ja sisulla lähdimme kolmannella kerralla selättämään haasteen. Nyt haasteen läpiviemistä edesauttoi se, että saimme tällä yrityksellä tiimiin yhden hengen lisävahvistuksen, sillä muihin tiimeihin verrattuna meillä oli kakkoskierroksella ollut vajaamiehitys. Tämä vahvistus oli ehkä juuri se puuttuva palanen, jota tiimimme tarvi. Joskus tarvitaan vain pieni sysäisy oikeaan suuntaan ja hommat lähtevät etenemään oikein ja vauhdilla. Näin tapahtui tälläkin kertaa.
Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin pohjan oikein rakentaminen on kaiken A ja O. Kun perusta on kunnossa, loppu sujuu kuin leikki. No, ei ehkä sentään, mutta lähestulkoon kuitenkin....
Kolmannella kierroksella kaikki peliin ja tiimillä hirveä tsemppi päällä!
 |
| Kaivonkannen suoruus tarkistettu vatupassilla. Vesiputket paikoillaan. Lanaukset tehty ja kaadot kohdallaan. |
 |
| Tästä se lähtee... Go, Satu, go!!! Satu painaa ensimmäistä riviä silmät viirulla, tästä jokainen tiimiläinen jatkaa vuorollaan. |
 |
| Kynä odottaa vielä, että pääsee piirtämään viimeiset viivat puuttuviin kiviin. |
 |
| VALMIS!!!!! MAHTAVAAA!!! Pahasti pakkasella olevat fiilikset käännettiin erinomaiseksi suoritukseksi! Tehtävät arvostellaan 1-3 pistettä ja tästä tuli 3! |
 |
| Vesi valuu sinne minne pitikin. Look at this beauty!!! |
Mitä tästä opittiin? Aseta rima astetta korkeammalle, kuin mihin senhetkiset taitosi riittävät.
Periksi ei anneta. Keskity ja anna kaikkesi! Tiimissä on tärkeää, että kaikki toimivat "kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta". Arvostan tähän astisista tekemistämme kivitöistä tätä kaikkein korkeimmalle. Tiimi pelasi hyvin yhteen, kaikki laittoivat itsensä ja osaamisensa 110% likoon ja se kannatti.Itse tehtävä oli jo lähtökohtaisesti haastava, siksi tässä onnistuminen oli näin opintojen ensimetreillä
henkisesti tärkeää. Onnistuminen ja oivaltamisen ilo, siinä vasta aisapari!
Tämän tehtävän suorittamisen voisi kiteyttää alla olevaan Tommy Tabermannin runoon.
Ystäväni lähetti minulle viime kesänä kortin, jossa oli tämä teksti. Tuo kortti osui käteeni samana
iltana, kun saimme tämän haastavan kiviharjoituksen tehtyä.
Vaikka Tommy Tabermannin tekstissä on varmastikin syvällisempi ajatus takana, niin jollain tavoin
se mielestäni kuvaa hyvin niitä tunteiden kirjoa, jota tähän "matkaan" liittyi.
"JOTTA PÄÄSISI PERILLE
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
JOKA EI KOSKAAN
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta "
- Tommy Tabermann -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti