tiistai 18. helmikuuta 2014

Sirkkeli soi...

Hempeistä Ystävänpäivän toivotuksista siirrytään suoraan suuremmille teknisille areenoille =)

Aikaisemmin mainitsemani puutyöt ovat nyt päässeet hyvään vauhtiin. Nyt on niin järeät koneet käytössä, että heikompaa hirvittää! Puutyösalista löytyy sirkkeliä ja leikkuria joka lähtöön. On se kumma, jos näillä välineillä ei saada jos jonkinlaista rakennelmaa aikaiseksi!

Puurakentamisen ammattilaisten
kädenjälkeä.
 

Tarkistuspyörösaha laulaa
ja tarkkaa jälkeä syntyy!


Meillä viheralan aikuisopiskelijolla on tällä viikolla hyvin tilaa puusalissa, kun nuorisopuolen opiskelijat ovat hiihtolomalla. Voidaan ihmetellä koneita vähän rauhallisemmassa tahdissa, kun ei tarvitse miettiä sitä, että ollaan tumpeloimassa puupuolen opiskelijoiden tiellä. Ja voin kyllä kertoa
että kyllä nuo puupuolen artesaaniopiskelijat ovat taitavia! Wow,  mitä mielettömiä huonekaluja he ovat valmistaneet.

En ole mikään megahyvä puurakentamisen taitaja. Olen tosin viettänyt kuusi kesää enemmän tai vähemmän "raksalla", kun satavuotias kesäpaikkamme oli laajennuksen ja saneerauksen alla.
Että kyllä minulla vasara pysyy kädessä, tiedän mikä on kompura ja osaan käyttää naulapyssyä.
Mutta en siis ole pro, mutta varmasti keskiverto naista enemmän olen raksahommissa keikkunut.
Toissa kesänä sain tosin mökillä navetan korjaushommissa otsalaudasta kunnon osuman ranteeseeni
ja siitä muistona, on ja pysyy, noin 7 sentin pituinen, vähemmän naisellinen arpi. No, tekevälle sattuu.... Mutta sen verran otin kyllä opikseni, että varovaisuus ei ole koskaan pahaksi.




Puutyöt alkoivat siis suunnittelun merkeissä.
Kun ajatukset oli saatu paperille, sen jälkeen laskettiin materiaalin tarve ja tehtiin työsuunnitelma.
Ja sitten vaan rohkeasti sirkkelin kimppuun...

Meille tarjoutui mahdollisuus pitää näyttelykeskus WeeGeessä (Espoon Tapiolassa) keväällä kahden viikon näyttely. Nyt me viherrakentamisen puualan noviisit sitten pyrimme parhaamme mukaan toteuttamaan tiimin suunnitelmat ja tuoda ne livenä kaiken kansan nähtäville. Kunnianhimoa ei tältä porukalta puutu. Ei varsinaisesti aiempaa kokemusta puurakentamisesta, mutta rakennelmat vaan suoraan ihmisten ilmoille näyttelyyn =)  Eikös se sanontakin kuulu, että "se ei pelaa, joka pelkää"?

Tämän päivän saldona oli materiaalin kulutustarpeen laskemisen lisäksi yli 80 jiiriin leikattua lämpökäsiteltyä lautaa. Metreissä tämä tekee yhteensä 48. Eli näin paljon tarvitaan jo pelkästään neljän kukkalaatikon sivuihin materiaalia. Riippuu toki kukkalaatikon koosta. Ei ihme, ettei näitä laatikoitakaan ihan ilmaiseksi saa kaupasta! Itse en ainakaan ollut ennen tätä viikkoa edes miettinyt, materiaalin menekkiä tällaiseen tuotteeseen.

Tarvittavaa materiaalia syntyy...

Sen verran kyllä kunnioitan noita julmettuja eri laitteiden teriä, että visusti yritän pitää nakkini niiden hampaista pois.

Leikkurin terävät hampaat.


Jatkuu....

19.2., uusi päivä, uudet kujeet =)

Aamu alkoi kukkalaatikon jalkojen sahailulla. Näitä hommia päästiin tekemään Alkukatkaisusahalla.
Laitetta kutsuttiin tuttavallisemmin nimeltään Kaappariksi ja käyttäjä painaa kahta nappia samanaikaisesti, jolloin terän pyörintä käynnistyy.
Eli laserviivan mukaisesti terä laskeutuu ylhäältä alas ja katkaisee puutavaran laserin osoittamasta
kohdasta.

Kaappari vauhdissa.
 
Sen jälkeen päästiin kukkalaatikon kasailuhommiin.
Tähän tarvittiin sopivat ruuvit ja akkuporakone. Ruuvireikien tasaisen etäisyyden määrittämiseksi teimme myös sabluunan. Ensimmäisen kukkalaatikon (ulkomitat 60x60x52) kasaamiseen meni koko aamupäivä. Ottaen huomioon, että tässä ei todellakaan olla mitään puualan ammattilaisia, olimme tyytyväisiä kättemme jälkeen. Ja kävi tuo opettajakin siinä ohimennen kehumassa.... =)


Eka kukkalaatikko ever!
Jiirit ovat just eikä melkein!

Iltapäivätauon jälkeen päätimme laittaa hihat heilumaan ja kakkoslaatikon runko valmistuikin sitten ennätysajassa. Pari laatikkoa pitää vielä kasata ja kaikkiin neljään laatikkoon pohjat. Tämä jälkeen alamme rakentamaan näihin liitettävää "säleikköä" tai porttipergolaa...

Lisäilen kuvia, kun homma etenee... =)


Pohjia vaille valmis.

Jokainen meidän tiimin kolmesta jäsenestä omaksui heti oman roolin ja homma eteni vauhtiin päästyämme ilahduttavan ripeästi. Läppä lensi ja naurua riitti. Hyvää jälkeä, ilon kautta!
Uskon muutenkin vakaasti siihen, että hyvällä fiiliksellä ja avoimuudella hoidettu yhteistyö on paljon hedelmällisempää kuin itsekeskeinen egon pönkittäminen...

Ja tällaisia näistä nyt sitten lopulta tuli.


Rakennelma kasattuna WeeGeen pihalla. Teimme näitä kaksi kaksi
kokonaisuutta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti