Pihahommia Kaakonkulmalla

 

Terveisiä maalta.
Viime viikolla Kymenlaaksossa satoi niin paljon, että vapaa-ajan viettopaikkamme ohi virtaava joki oli noussut reippaasti ja kuohui mennessään. Sillalla ollessani tuli jopa hieman ahdistava olo, koska en ole tottunut vesimassojen virtaavan siinä kohtaa niin voimakkaasti ja nousevan niin lähelle
sillan pohjaa.

Saunarannassa vesi oli vain noin metrin päässä saunan rappusista ja pauhu oli melkoinen.

Viikonloppu oli täynnä puuhaa. Aamusta iltaan.
No, se on ihan normijuttu meidän vapaa-ajan viettopaikassa.

Talon maalipinta näytti kamalta.
Isäntä jatkoi edellisenä viikonloppuna aloittamaansa talon pesu-urakkaa.

Talon pesua, ennen ja jälkeen.

Melkoinen ero, ennen ja jälkeen, eikö?
Tämän voimalla mennään varmaan vuosi, max kaksi, ja sitten taitaa olla taas maalaushommat edessä.

Minä puolestani jatkoin kellaririnteen raivausta. Se ei ole vielä lähimainkaan valmis, mutta on sen verran puuduttavaa hommaa, että tämän parissa en paria-kolmea tuntia enempää tällä kerralla viihtynyt. Oli pakko tehdä välillä jotain muuta.

Pikku hiljaa rinne alkaa paljastumaan.

Ja seuraavaksi kukkien kimppuun.
Nämä kukat tarttuivat kevään puutarhamessuilta matkaan, osaa näistä olen hoivaillut harsojen alla jo kolmisen viikkoa.

Osa (esim. anemoniat) ovat vasta itämässä ja olivat ottamassa lämpöhoitoa talomme rappusilla.
Ne ovat alla olevassa kuvassa tuossa oikealla, pajulaatikoissa.



 

 

Viime vuotinen pinkki daalia on jo hyvässä kasvuvauhdissa.Sen aika oli nyt siirtyä ulkoilmaan.

Kaivoin vanhan saunanpadan mullat ensin auki, niin että multakuoppa sai lämmetä auringossa.
Sen jälkeen kastelin mullan ja istutin daalian tuttuun paikkaan.
Koska auringon paahde oli kova, virittelin kahdesta pensastuesta, harsosta ja pyykkipojista daalialle oman pesän, jossa se on paahteelta ja oikuttelevilta säiltä suojassa jonkin aikaa.




Pinkin daalian tuttu paikka

 

 

Suojassa...

 

...tällaisen rakennelman alla.

Pihalla puuhastellessani totesin samalla, että talomme nurkalla mustikat kukkivat jo täyttä vauhtia.
Kukinnan määrän perusteella näyttäisi tulevan aika hyvä sato, jollei halla taas iske kesken kaiken.
Toivotaan, että näin ei käy.
Nämä mustikat ovat kätevästi niin omassa pihapiirissämme, että toissa kesänä koiravanhuksemmekin oppi syömään mustikoita suoraan varvuista.

mustikkapiirakka mielessä...

Osassa pihapiirimme pioneja on jo suuret nuput.
Varmuuden vuoksi rakensin tällekin pionille suojan, ihan siltä varalta, jos tällä viikolla Kymenlaaksossa ilmat koettelevat luontoa.



tummanpunaisen pionin nuppu on jo pullea.


 

Alppikärhöstäkin löytyy jo nuppuja.

Ja sitten uusi projekti.
Äitini aikanaan tekemä kukkapenkki on päässyt sammaloitumaan ja on muutenkin ollut jo joitain aikoja oman onnensa nojassa. Ei niin, ettenkö olisi halunnut tehdä sille jotain, mutta se on ollut äidin valtakuntaa eikä hän ole halunnut, että siihen kosketaan.
Ikääntyessään sekä muistin heikentyessä, hän on menettänyt mielenkiinnon, ja osittain myös kyvyn hoitaa tietynlaisia asioita, joten minun oli aika tarttua tähänkin ryteikköön.
Tämän loppuunsaattaminen voi kestää tovin, sillä joudun hieman odottelemaan, että mitä siellä oikein
kasvaa, kaiken rikkaruohon ja sammaleen keskellä. Ne kasvit, jotka olen tunnistanut, ovat jo siirretty kasvamaan.

Raivattavaa istutusaluetta.



Hortensia on päässyt suojaan, keskeneräiselle
"työmaalle".

Päivänliljat ovat saaneet uuden kodin.

Kotkansiivet ovat pelastettu kaiken epämääräisen keskeltä.

Pyykkipoikia maitokannussa.

Pyykkipojat ovat muuten mainioita apulaisia muissakin kuin pyykin kuivatuksessa.
Vaikka nuo pitkin pihamaatamme olevat rakennelmat eivät hivele kenenkään silmää, niin olen todennut, että väliaikaisina ratkaisuina, ne toimivat näppärästi. Ja kun ei käytä mitään kiinteitä rakenteita, niin näitä "katoksia" voi nopeasti muokata uuteen uskoon.
Halpoja ratkaisuja: harsokangasta, pyykkipoikia ja pensastukia. Kaikki ovat uudelleen käytettävissä ja siirrettävissä.

Yksi asia minua vain askarruttaa.. kun kevät on näin aikaisessa, niin kukkiikohan elokuussa enää mikään? No, sehän selviää sitten, kun sinne saakka päästään.