sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tutkimusmatkailija

Tämän päivän merimatka kohdistui Haminan ulkosaariin, Ulko-Tammioon sekä Tammioon.
Täysin tuntemattomia saaria minulle entuudestaan.
Näiden sijainti on lähellä Venäjän rajaa.

Haminan Tervasaaresta starttasi sunnuntaina klo 11 paatti reitille Hamina - Tammio - Ulko-Tammio -Tammio - Hamina. Koko päivän reissu.
Menomatkalla Vikla II pudotti pikaisesti menijöitä Tammioon, josta vene jatkoi lähestulkoon saman tien matkaa Ulko-Tammioon.
Matka Haminasta Tammioon kesti n. 1,5 h ja Ulko-Tammioon matkattiin sitten vielä tunnin verran lisää..




Pysähdys Tammiossa, josta matka jatkui Ulko-Tammioon.


Tiesitkö, että Ulko-Tammio on Itäisen Suomenlahden luonnonkaunis kansallispuisto, jolla on myös merkitystä sotahistoriassa. Toisen maailmansodan myötä syrjäisestä Ulko-Tammiosta tuli uuden itärajan etuvartio ja sen sotahistoriasta kertovat mm. tykit sekä miehistösuojaksi kallion sisään rakennettu luola.
Kulkua tunnelin läpi, kohti päivänvaloa...



Ulko-Tammio on mielenkiintoinen jo pelkästään menneisyytensä vuoksi, mutta se puhuttelee myös vastakohtiensa vuoksi: karut kalliot, kauniit mäntymetsät, vehreät lehdot sekä villinä kasvavat luonnonkukat.



Kissankelloja..


Lehtokielo, eli Polygonatum multiflorum.
Tämä kielo voi kasvaa jopa 70 cm korkeaksi!

Karua mäntymaisemaa...

Läpi lehdon käy polku....



Kaunis kukka, en vain valitettavasti tiedä mikä.

Mikäli tunnistat yllä olevan kasvin, niin lähettäisitkö ystävällisesti kommenttikentän kautta viestiä, kiitos!

Venäläisten merentutkijoiden kaiverrukset kalliossa ja vuosi on 1843....



Lähtiessä oli pakko ottaa kuva Ulko-Tammion
kylmäkivilaiturista. Siinä on kallistus poikineen!
Paluumatkalla Ulko-Tammiosta meillä oli 45 min aikaa tutustua Tammioon.

Siellä tuntui, että aika pysähtyi.
Ensimmäisenä vastaan tuli postilaatikko, joka hurmasi minut kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Postimies Paten pit stop.

Ajan patinaa...
Karu, mutta omalla tavallaan niin kaunis pihapiiri.

Sympaattisen saaristolaiskylän palokalustovarasto.
 

Saarelta löytyi japaninhappomarja, Berberis thunbergii, joka tuli ikuistettua
sähköistä kasvistoa varten.

Saariston luonnon kukkia.


Tähän maisemaan olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa....


Matkan oli kuitenkin jatkuttava....


Ajan kuluksi tuli kuvattua tällainen herkkupakkaus.
Kouvolan lakritsia.


Ja Haminan Tervasaaren Tullikamarin rakennus toivotti meidät jälleen tervetulleiksi Haminaan.
Lämpötila 28 astetta.
Ei huono.







4 kommenttia:

  1. Kysymäsi kasvi voisi olla Nurmikohokki (Silene vulgaris) meillä maalla P-Karjalassa näitä on runsaasti. Toinen mikä tuli mieleen on Valkoailakki (Silene alba) mutta siinä on vain tuo pää valkoinen ehkä. Täytyypä tutkia asiaa lisää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Se todellakin voi olla tuo Nurmikohokki, Silene vulgaris.

    VastaaPoista
  3. Kyseessä on, kasvupaikasta johtuen lähes varmasti nurmikohokin muunnos suomenlahdennurmikohokki. Sen kasvualue on suhteellisen rajattu, ja sitä esiintyy nimensä mukaisesti pääasiassa Suomenlahden rannikolla (tavattu myös Pohjanlahden rannikkoalueella). Suomenlahdennurmikohokkia on omassakin pihapiirissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eli siis Silene vulgaris var. littoralis.
      Hyvä, tänäänkin opittiin jälleen uusia asioita =)

      Poista