Rivitalon takapihalla tapahtuu, osa 2 - united bloggers

Tänään rivarin takapihalla oli kaksi bloggaajaa vauhdissa - Viherhattutäti ja Pi Halla.
Sain viikonloppuna Kuopiosta työssäoppimisjaksolta kotiutuneen Viherhattutädin kaverikseni tähän projektiin, ainakin osaksi aikaa.
Oikein hyvä, sillä kaksin päivä sujui nopeasti, pystyi vaihtamaan mielipiteitä ja otettiin siinä pari tuumaustaukoa, mitä vaihtoehtoja etenemisen suhteen oli käytettävissä.

Silmämääräisesti näyttää siltä, että piha on suhteellisen tasainen, mutta tarkemmin mitattuna korkopisteet ovat aika eri tasoissa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että eri kohdista pitää kaivaa eri määrä maata pois, jotta muuri saadaan etenemään suhteellisen suoraviivaisesti.
Liuskekiven paksuus tosin vaihtelee kivikohtaisesti, joten ihan tarkkaa pinnantasoa on vaikea määritellä. Jokainen kivi on omanlaisensa ja muurin profiili muotoutuu sen mukaan, miten kukin kivi löytää oman paikkansa.

 

Kivirakentamisessa pohjatyövaihe tuntuu varmasti asiakkaan näkökulmasta kestävän ikuisuuksia.
Ja näinhän se menee, että pohjan valmistelu vie yllättävän paljon aikaa.
Tänäänkin on kärrytolkulla kärrätty multaa pois ja soraa tilalle ilman, että se juurikaan näkyy missään.
Homma kuitenkin etenee, hitaasti, mutta varmasti.

Tänään tuli syksy. Siis kirjaimellisesti.
Vettä tuli taivaan täydeltä ja kengänpohjat täyttyivät savivellistä.

Lits, läts...

Viherhattutädillä oli hyvät, työssäoppimispaikasta saadut releet eli säähän sopiva vaatetus.

Viherhattutäti junttahommissa.

Minä puolestani näytin Hullujen Päivien mainoksessa olevalta kummitukselta, keltainen kaapu päällä.


Sadetta on ilmeisesti huomennakin luvassa, joten lehahdan jälleen kohteeseen helmat heiluen =)

Huomenna "raksaporukkamme" kasvaa yhdellä jäsenellä. Ja siitä eteenpäin projekti sitten etenee 2-3 hengen kokoonpanolla, päivästä riippuen.