Ketjureaktio

Opiskelukaverini, Viherhattutäti,  kirjoitti muutamia päiviä sitten blogissaan "ketjureaktiosta" ja miten voi saada hetkessä kaaoksen aikaiseksi.
Hänen ketjureaktio koski tuulikaapin maalausta, joka tietenkin johti siihen, että koko tila piti
tyhjentää ja joka puolestaan poiki, että siinä sivussa tuli lajiteltua hieman pyykkejä pesuun, pakattua talvivaatteet parempaan talteen jne, jne...
Tunnistan nämä samat piirteet itsessäni.

Olemme varmasti viimeiset pari vuotta puhuneet mieheni kanssa siitä, että talvilämpötilaltaan hieman plussan puolella oleva ulkovarastomme (juuri se samainen, jossa mieheni "iloksi" talvehditan kasvejani) pitäisi käydä läpi ja tehdä tilassa inventaario.

Tälle päivälle oli 4 ohjelmavaihtoehtoa:

1) lähteä maalle siivoamaan. Juu ei, ei kiinnostanut lähteä siivoamaan pidemmän matkan päähän ja pakata auto täyteen pesuaineita, moppia jne... ja ennen kuin pääsisi siivoamaan, vesipumppu pitäisi viritellä jne.
2) tehdä Asuntomessuihin liittyvää suunnitelmaa.
Hmm. Pitäisi, mutta olen istunut viime päivinä niin paljon koneen ääressä, että olen välillä saanut kotiväeltä huomautusta siitä, että "hei, kohta sulle kasvaa juuret!"
3) Pitäisi tehdä yksi työselostus valmiiksi.
4) Siivota vihdoin se ulkovarasto.

Totesin, että kaikkien mielenrauhan kannalta on paras hoitaa se ulkovaraston siivous tänään.
Ajatuskin kulkee paremmin, kun saa hieman happea nuppiin ja tekee fyysistä työtä ulkona.

Takaisin ketjureaktioon.
On järkyttävää, kuinka pystyy huijaamaan itseään, että kaikki varastoon hillotut rojut ovat oikeasti "mukamas" tarpeellisia. Tänään lähti tavaraa ulos, mutta järkevällä tavalla lajiteltuna.
Osa lähti kierrätykseen, osa Sorttiasemalle, osan vein takaisin varastoon.

Mutta ennen kuin tähän vaiheeseen päästiin, niin meillä käytiin läpi myös tämä edellä mainittu ketjureaktiokeskustelu. Mieheni oli mukana tässä projektissa, koska hänellä myös oli laatikkotolkulla kaiken maailman hilavitkutinta, joiden olemassaoloa olin ehkä hieman viimeisen parin vuoden aikana  kyseenalaistanut. Meillä isäntä kävi tänään tavaroita maltillisesti läpi varaston puolella. Minun puuhia seuratessaan hän ihmetteli, että onko ne kaikki laatikot pakko levittää sinne ulos...??? No, tarkemmin ajatellen... juu, oli pakko. Mieluummin kävin laatikoita läpi auringonpaisteessa kuin viileässä varastossa. Ja jos en olisi käynyt kaikkia rojujani läpi, niin minulle olisi jäänyt tunne, kuin olisi käynyt suihkussa ja jättänyt likaiset hiukset pesemättä.

Ja olihan se itse asiassa taas ihana löytää vanhoja aarteita vuosien takaa.
Joskus on vaan tosi mukava palata menneisiin vuosiin ja huomata, kuinka paljon elämässä on jo ehtinyt tapahtua. Ja vielä virkistävämpää oli ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta että et varmaan halua tulla äiti kaltaiseksi "jemmariksi". Vai?

Käteeni osui  myös Kotiliesi (lehti) vuodelta 1951... Jäin miettimään, että äiti on tuolloin ollut 12-vuotias...Jestas sentään. Ja nyt hänen kohdallaan ollaan siinä pisteessä, että hänelle ollaan hakemassa pitkäaikaista ympärivuorokautista hoivapaikkaa. Kuinka huomaamatta elämä soljuukaan.....

Ihana Martta Wendelinin kansikuva vanhassa Kotiliedessä.

Nyt kun ollaan päästy tähän siivoamisen "makuun", niin ketjureaktion tavoin seuraava massiivinen  asunnon tyhjennysurakka odottaa minua kulman takana.On aika alkaa kantamaan äitini  asunnosta tavaraa ulos.... Ja kun kyseessä on hamsteri, joka on viimeiset 40-vuotta asunut samassa asunnossa, niin trust me, et haluaisi olla minun pöksyissäni siinä siivousurakassa....

Hyvä muistutus kaikille kiireen keskellä eläville!