Pihahommia Kaakonkulmalla

 

Terveisiä maalta.
Viime viikolla Kymenlaaksossa satoi niin paljon, että vapaa-ajan viettopaikkamme ohi virtaava joki oli noussut reippaasti ja kuohui mennessään. Sillalla ollessani tuli jopa hieman ahdistava olo, koska en ole tottunut vesimassojen virtaavan siinä kohtaa niin voimakkaasti ja nousevan niin lähelle
sillan pohjaa.

Saunarannassa vesi oli vain noin metrin päässä saunan rappusista ja pauhu oli melkoinen.

Viikonloppu oli täynnä puuhaa. Aamusta iltaan.
No, se on ihan normijuttu meidän vapaa-ajan viettopaikassa.

Talon maalipinta näytti kamalta.
Isäntä jatkoi edellisenä viikonloppuna aloittamaansa talon pesu-urakkaa.

Talon pesua, ennen ja jälkeen.

Melkoinen ero, ennen ja jälkeen, eikö?
Tämän voimalla mennään varmaan vuosi, max kaksi, ja sitten taitaa olla taas maalaushommat edessä.

Minä puolestani jatkoin kellaririnteen raivausta. Se ei ole vielä lähimainkaan valmis, mutta on sen verran puuduttavaa hommaa, että tämän parissa en paria-kolmea tuntia enempää tällä kerralla viihtynyt. Oli pakko tehdä välillä jotain muuta.

Pikku hiljaa rinne alkaa paljastumaan.

Ja seuraavaksi kukkien kimppuun.
Nämä kukat tarttuivat kevään puutarhamessuilta matkaan, osaa näistä olen hoivaillut harsojen alla jo kolmisen viikkoa.

Osa (esim. anemoniat) ovat vasta itämässä ja olivat ottamassa lämpöhoitoa talomme rappusilla.
Ne ovat alla olevassa kuvassa tuossa oikealla, pajulaatikoissa.



 

 

Viime vuotinen pinkki daalia on jo hyvässä kasvuvauhdissa.Sen aika oli nyt siirtyä ulkoilmaan.

Kaivoin vanhan saunanpadan mullat ensin auki, niin että multakuoppa sai lämmetä auringossa.
Sen jälkeen kastelin mullan ja istutin daalian tuttuun paikkaan.
Koska auringon paahde oli kova, virittelin kahdesta pensastuesta, harsosta ja pyykkipojista daalialle oman pesän, jossa se on paahteelta ja oikuttelevilta säiltä suojassa jonkin aikaa.




Pinkin daalian tuttu paikka

 

 

Suojassa...

 

...tällaisen rakennelman alla.

Pihalla puuhastellessani totesin samalla, että talomme nurkalla mustikat kukkivat jo täyttä vauhtia.
Kukinnan määrän perusteella näyttäisi tulevan aika hyvä sato, jollei halla taas iske kesken kaiken.
Toivotaan, että näin ei käy.
Nämä mustikat ovat kätevästi niin omassa pihapiirissämme, että toissa kesänä koiravanhuksemmekin oppi syömään mustikoita suoraan varvuista.

mustikkapiirakka mielessä...

Osassa pihapiirimme pioneja on jo suuret nuput.
Varmuuden vuoksi rakensin tällekin pionille suojan, ihan siltä varalta, jos tällä viikolla Kymenlaaksossa ilmat koettelevat luontoa.



tummanpunaisen pionin nuppu on jo pullea.


 

Alppikärhöstäkin löytyy jo nuppuja.

Ja sitten uusi projekti.
Äitini aikanaan tekemä kukkapenkki on päässyt sammaloitumaan ja on muutenkin ollut jo joitain aikoja oman onnensa nojassa. Ei niin, ettenkö olisi halunnut tehdä sille jotain, mutta se on ollut äidin valtakuntaa eikä hän ole halunnut, että siihen kosketaan.
Ikääntyessään sekä muistin heikentyessä, hän on menettänyt mielenkiinnon, ja osittain myös kyvyn hoitaa tietynlaisia asioita, joten minun oli aika tarttua tähänkin ryteikköön.
Tämän loppuunsaattaminen voi kestää tovin, sillä joudun hieman odottelemaan, että mitä siellä oikein
kasvaa, kaiken rikkaruohon ja sammaleen keskellä. Ne kasvit, jotka olen tunnistanut, ovat jo siirretty kasvamaan.

Raivattavaa istutusaluetta.



Hortensia on päässyt suojaan, keskeneräiselle
"työmaalle".

Päivänliljat ovat saaneet uuden kodin.

Kotkansiivet ovat pelastettu kaiken epämääräisen keskeltä.

Pyykkipoikia maitokannussa.

Pyykkipojat ovat muuten mainioita apulaisia muissakin kuin pyykin kuivatuksessa.
Vaikka nuo pitkin pihamaatamme olevat rakennelmat eivät hivele kenenkään silmää, niin olen todennut, että väliaikaisina ratkaisuina, ne toimivat näppärästi. Ja kun ei käytä mitään kiinteitä rakenteita, niin näitä "katoksia" voi nopeasti muokata uuteen uskoon.
Halpoja ratkaisuja: harsokangasta, pyykkipoikia ja pensastukia. Kaikki ovat uudelleen käytettävissä ja siirrettävissä.

Yksi asia minua vain askarruttaa.. kun kevät on näin aikaisessa, niin kukkiikohan elokuussa enää mikään? No, sehän selviää sitten, kun sinne saakka päästään.


Marketanpuistossa tapahtuu

Jos paikka ei ole entuudestaan tuttu, niin Marketanpuisto on Suomen suurin piha-ja puistorakentamisen näyttelyalue. Se sijaitsee Espoossa, Kehä III varrella, vain noin 3-4 km päässä
Espoon Ikeasta.

Marketanpuiston jokakeväiset puutarhamarkkinat lähestyvät.
Tuo markkinapäivä on 24.5.

Kävin tänään katsastamassa miltä alueella näyttää.
Kyllä, Marketanpuisto on heräämässä keväiseen loistoonsa, ja varmasti nyt sateisten päivien jälkeen,
kun lämpötila tästä vielä nousee, Marketanpuisto on markkinapäivänä täydessä väriloistossa.

Marketanpuisto on yksi lempipaikoistani.
Käyn usein kävelemässä siellä koiran kanssa, valokuvaamassa ja muuten vain nauttimassa paikasta.
Ratsastin siellä aikanaan, kun Överbyn talli vielä sijaitsi siellä.
Mikä olikaan levollisempaa, kuin silloin pienen lapsen äitinä ja hektisen työviikon päätteeksi, lauantai aamuna herätä ja ajaa tallille. Ensin vastassa oli ihana miljöö ja hetkeä myöhemmin sen kruunasi vielä hevosen tuoksu.
Muistelen lämmöllä noita aikoja....

Tervetuloa tutustumaan Marketanpuistoon ja nauttimaan kaikesta, jota paikalla on tarjottavana!
Sieltä löytyy kaiken muun nähtävän ja ideoiden lisäksi myös lounasravintola sekä sisustusliike.



Mökkipihan kukkia.... ja juustomaisteri itse

Urheasti nousee rentukka kylmästä vedestä.

Vanha hyasintin sipuli on herännyt henkiin.

Pari eksynyttä tulppaania.

Ketunleivän kukka ja mansikan lehti.

 

 

Vuorenkilpikin kukkii jo!

Ja minä pidän huolen siitä, että tuo auto ei liiku,
ellen minä ole kyydissä!

Juustomaisteri, teiden tukko!

Kuin raivo härkä

Vapaa-ajan viettopaikkamme maakellarin rinne on muurautumassa umpeen.
Tilanne on häirinnyt minua siinä määrin tänä keväänä, että päätin laittaa hihat heilumaan.
Olen päässyt jo raivaamisen alkuun, mutta vielä riittää töitä muutamaksi viikonlopuksi.
Moottorisaha on jo laulanut, pari puuta on kaadettu.
Osa kylmäkivimuurista on saatu esiin.
Heinikkoa olen repinyt kaksin käsin.
Lapio ja oksaleikkurit ovat olleet kovassa käytössä.
Villivadelma on saanut kyytiä.

Kellarin rinne viime kesänä

Mutta hieman täytyy nyt miettiä kuinka kovalla kädellä maakellarin ympärillä olevia kasveja poistaa,
koska osa niiden juurista kuitenkin sitoo maakellarin ympärillä olevia maamassoja.
Kaakonkulmalla sataa tänään saavista, joten toivottavasti maakellarimme maamassat eivät ole
valuneet kellarin ympäriltä pois kokonaan. Siinä olisikin sitten lyylillä ihmettelemistä, että mitäs nyt tehdään!
Tarvinnee hieman kysyä neuvoa opettajalta, että miten tuon kellarin ympärillä oleva maamassaa
pitäisi oikeaoppisesti sitoa. Se on rakennettu joskus aikoja sitten, ja materiaalina on varmasti käytetty
juuri sitä, mitä käteen on sattunut.




Tänä keväänä tehtyä alustavaa raivausta

Isotuomipihlaja on kukkiessaan kaunis, mutta muuten olen kyllä sangen kyllästynyt siihen kasviin.
Mitä enemmän yrität sitä raivata, niin sitä sinnikkäämmin se tunkee uutta versoa. Ja se on kyllä yksi suuri ongelma tämänkin tilamme rinteen kohdalla.

Leikkaa 4 vartta isotuomipihlajasta pois,
saat 15 versoa tilalle!

Valitettavasti isotuomipihlaja on saanut vielä (toistaiseksi) yliotteen rinteestä, mutta jokin kikka kolmonen tähän täytyy löytyä, että sen leviämisen saa hallintaan.
Tähän aikaan vuodesta, kuin puissa on vielä pienet silmut, niin ne en näytä valtaavan koko aluetta.
Mutta annas olla, kun lehdet ovat täydessä koossaan, niin johan alkaa näyttämään siltä kuin pusikossa asuisi!

Olisi mukava saada kylmäkivimuuri hyvin esiin, sillä mielestäni se on hieno ja kertoo siitä, kuinka hyvin tehty kiviaita kestää aikaa, vuosikymmenestä toiseen.

Koska tilamme on vanha, niin mitä luultavimmin tulen istuttamaan rinteeseen perennaa, ehkä yhden rhodon, sekä ruusuja. Vuorenkilpeä siinä onkin jo ennestään ja yhden päivätarhanliljan jo jaoinkin tontilla ja siirsin tähän kellarin oven läheisyyteen.

Toisella puolella kellaria kasvaa suuressa määrin kotkansiipiä, jotka kesän tullen nousevat ylväänä korkeaksi ryhmäksi. Ne varmasti jää paikoilleen, tosin hieman niitäkin täytyy karsia.

Homma etenee, hitaasti mutta varmasti.

Lisäksi tontillamme on aivan liian paljon kuusia, joista on syytä päästä eroon.
Kuusen juurethan kulkevat aika maan pinnassa, joten tästä syystä ne myös kaatuvat myrskyissä helpommin. Meillä oli vähemmän mukava yllätys viime joulukuussa, kun kuusi oli kaatunut talovanhuksemme päälle. Eli, jotta näitä vahinkoja ei sattuisi enää lisää, niin on syytä saada raivattua
puita pois, etenkin talon läheltä, mutta myös tontilta muutenkin.

Vähemmän kiva joululahja Seija-myrskyltä....

Olen jo ottanut yhteyttä Metsänhoitoyhdistykseen ja odottelen, että sieltä päin palaillaan asiaan....

Elämää puutarhalla, osa 3

Alan pikku hiljaa ymmärtämään, kuinka paljon eri vaiheita taimien kasvatukseen liittyy.
En ole koskaan aikaisemmin asiakkaana osannut ajatellakaan, kuinka monta eri työvaihetta pikku taimet ovat nähneet matkallaan pienestä siemenestä tai pistokkaasta myyntikokoiseksi kukaksi tai hyötykasviksi.

Oletko koskaan nähnyt ruukutuskonetta?
No, enpä ollut minäkään. En edes tiennyt sellaista olevan olemassakaan.

Javon ruukutuskone

 

Ruukutuskoneen "hihnalle" lapioidaan turvetta ja toisella laidalla konetta yksi henkilö latoo ruukkuja linjastolle, sitten kone täyttää ruukun ja painaa siihen reiän keskelle ruukkua, turvemassaan.

Koneen toiselta laidalta tulee puolestaan ruukut liukuhihnavauhtia täytettyinä ulos ja sitten ruukut
nostetaan vauhdilla lavoille.
Kun lava on täynnä, niin tyhjä lava kehiin. Ja äkkiä!

Eri taimille on eri kokoisia istutusruukkuja, joten ruukkukoon vaihtuessa koneen asetuksia pitää säätää.

ruukutuskone in action

Pääsin myös mukaan turvepaakkulinjalle. Ja arvaatte varmaan, kuka pääsi sinne linjan loppupään ladontahommiin. Well......... 
Hetken oli sellainen fiilis, että tässä on nyt hyvät katastrofin ainekset käsillä, mutta jotenkin siitä suoriuduttiin. En nyt kuitenkaan voi sanoa, että homma sujui kuin Strömsössä.
Onneksi vanhempi isäntä, Kalevi, tuli näyttämään vihernokalle mallia, kuinka homma sujuu ammattilaiselta. Ihan pikkusen on vielä itselläni opittavaa.... No, kukaan ei ole seppä syntyessään ja työkin tekijäänsä opettaa.

Viikko sitten kylvämäni samettikukan siemenet olivat jo itäneet hienosti. En olisi uskonut, että viikossa ehtii tapahtumaan niin paljon. On itse asiassa aika käsittämätöntä, miten niin pieneen siemeneen tallentuu sellainen määrä tietoa, josta se tietää, millaiseksi sen pitää kasvaa.




viikko sitten kylvetyt siemenet

Puutarhalla työskentelystä saan varmasti elämänpituista oppia.
Siinä samalla, kun opin tunnistamaan uusia kasveja, niin uskon että pystyn hyödyntämään näitä myös istutusasetelmien tekemisessä ja opin yhdistelemään erilaisia asioita uudella tavalla, joista tulee olemaan hyötyä myös pihasuunnitelmia tehdessäni.

Itse asiassa minulla on Espoossa uudiskohteen, lähes 900 m2 tontin, pihasuunnitelma meneillään.
Tähänkin pihaan sain puutarhalla uusia ideoita, joita tulen sisällyttämään suunnitelmaani.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka asiakas suhtautuu ideoihini.
Mm. alla olevat yritit sisältyvät suunnitelmaani

rosmariini



timjami

ruohosipuli

Nähtäväksi jää millaisiin hommiin pääsen seuraavalla kerralla =)
Stay tuned!

Elämää puutarhalla, osa 2

Perjantai 2.5.
Aamupäivä sujui nopeasti, meillä oli Antonin kanssa urakkana laittaa purppuravaulalle ja mustasilmäsusannalle kehikot ruukkuihin, joita pitkin kukat pääsevät kiipeämään.
Homma sujui näppärämmin kaksistaan, koska kehikoissa oli 4 piikkiä, jotka piti saada upotettua ruukkuun tasaisesti. Lisäksi kukkien varret napsahtavat helposti poikki, joten kahdella käsiparilla työ eteni näppärästi.
Puutarhan vanha isäntä on talven aikana väkertänyt pajusta kehikot kukille, joten ei puutarhan väki ole levännyt talviunilla talven pitkinä tunteinakaan.

purppuravaulat pajukehikoissaan.

Lounaan jälkeen pääsin sitten ihan toisenlaisiin töihin, nimittäin kylvämään samettikukan siemeniä.
Lavalla oli valmiiksi leikattuina turvepaakkuja, joihin jokaiseen kylvettiin kaksi siementä.
Siinä meni rattoisasti pari tuntia ja nyt sitten jään itsekin jännityksellä odottamaan Juhannusta, koska silloin samettikukkien pitäisi jo kukkia.
Montaa erilaista väriyhdistelmää on tulossa, joten niiden kasvua odotellessa....



Disco Granada, kullankeltainen punainen.
Niin siinä pussissa luki.

 

 

Tässä siemeniä peitellään jo turpeella ja kasvu voi alkaa.

Kun tämä homma oli hoidettu, niin sitten tuli napsittua pari kuvaa yrteistä. Ja tuli tuota rakuunaakin hieman maisteltua, nam!

rakuunaa etualalla

timjamia



juuriselleriä

Itselläni on haaveissa rakentaa tässä lähitulevaisuudessa yrttipuutarha kesäpaikkaamme.
Paikka on jo tontilta katsottuna, mutta ennen kuin siinä on kasvihuone ja maamassat vaihdettuna, niin siitä voi mennä kyllä vielä tovi.
Kasvihuonekin on jo osittain suunniteltuna: siihen tarvitaan vanhaa, käytettyä punaista tiiltä (muurattu alaosa), vanhoja ikkunoita ja kattomateriaali on hieman vielä mietinnässä. Isäntä tuskin riemastuu tästä "rakennusprojektista". Ei niin, etteikö hän osaisi rakentaa, mutta meillä on kädet muutenkin täynnä työtä kesäpaikassamme....talven jäljiltä on aina jokin paikka (tai yleensä useampikin), joka vaatii pikaista korjaamista.

Kasvihuoneissa valokuvaaminen on muuten hieman haastavaa, koska siellä on niin korkea kosteusprosentti, että jos ei omat rillit ole huurussa, niin sitten on kameran linssi...

Päivän päätteeksi Ullalla oli sitten vielä yksi pikainen homma.
Lobeliat piti saada siirrettyä kouruihin (yksi kouru on lähes 40 m pitkä) ja sitä varten ensin piti levittää kouruihin altakastelunauhaa. Se on kierrätysmateriaalista valmistettua ja näin ollen ekologinen vaihtoehto.



altakastelunauhaa rullassa 10 cm x 40 m

nauha levitettynä kouruun....

lobeliat matkalla kourutukseen...
 

taas on tilaa kasvaa...

Pomollani Ullalla on kyllä hyvin organisointi hallussa. Päivät menee mukavasti, kun on koko ajan tekemistä eikä tarvitse neppailla tyhjän panttina.


Perjantai oli sinällään hyvin eriskummallinen päivä säiden suhteen.
Ensin päivällä paistoi aurinko, eikä voi sanoa, että olisi tarvinnut yhtään palella kasvihuoneessa.
Oli ihan kesäisen lämmin.
Sitten illalla alkoi ukkonen jyrisemään. Ja hetkeä myöhemmin satoi herneen kokoisia rakeita.

mökillä satoi rakeita...


Eikä siinä vielä kaikki.
Hieman myöhemmin, raekuuron jälkeen, katselimme mökin ikkunasta joelle ja joella nousi usva ja sen yllä kaunis auringonlasku...





ilta joella....

Ja aamulla maa oli sitten edelleenkin valkoinen...