Mansikkaa ja porkkanaa

Se on sitten heinäkuun ensimmäinen.
Aamu on lämmin ja aamulenkki koiran kanssa kertoi sen, että päivästä tulee ihanan kesäinen!

Meillä vietetään tänään syntymäpäivää, joten päiväämme somistaa sekä mansikkamoussekakku että porkkanakakku. Molemmat ovat gluteiinittomia.

Nimeltä mainitsematon koemaistaja on jo iskenyt hampaansa molempiin ja voi sanoa että "EI HUONO!"

Mansikkamoussea ja marenkia, mmmm.

Ja aivan taivaallista porkkanavuokaa....

Ja vaikka tämä ei nyt mikään maksettu mainos olekaan, niin voin tässä nyt kiinnostuneille kertoa, että näitä valmistaa Helsingin Herttoniemessä toimiva Kanniston Leipomo.

Ei muuta kun suut makiaks!

Pinotexia pintaan....

No niin.
Taas on se aika vuodesta, kun vapaa-ajan viettopaikassamme pensseli heiluu.

Kaukalossa Paneeli Ässää,
eli paneelilakkaa (kuultovalkea).

Villa Matildan eteinen on pitkään kismittänyt silmääni. Se on aikanaan jätetty äitini toivomuksesta puun väriseksi. Ajan saatossa puu kuitenkin tummenee tai kellastuu, miten sitä nyt haluaa tulkita.
Joten tämä "efekti" on joka kerta lyönyt silmilleni, kun olen ulko-oven avannut.

Sadepäivän kunniaksi mieheni päätti aloittaa tilan katon maalauksen. Kuultovalkeaa paneelilakkaa meillä olikin jo viime kesältä, jolloin yläkerran aula sai saman käsittelyn.
Pari neliötä sudittuaan, mieheni kuitenkin totesi, että niskat menee aivan jumiin ja huonoa oloa pukkaa.



Yhden kerroksen jälkeen
väriero on tämän näköinen.

 

No, ei auttanut muu, kuin vaihtaa maalaria.
Onneksi olen sen verran "Teletappi" että minun ei tarvinnut ylimmällä tikkaan tasanteella olla niskat solmussa. Sain maalattua katon aika ripeästi. Vaikka mainittakoon, että paneeliverhouksen maalaus ei millään muotoa ole lempparihommaani. Yleisesti ottaen olen enemmän tapetointi-ihmisiä.

Paneelien maalaus vaakatasossa, ennen paikoilleen asentamista, on ihan jees. Silloin saa paljon siistimpään jälkeä aikaiseksi, kuin yrittäessään taiteilla tikkailla. Mutta, näillä eväillä oli nyt mentävä.

Työ on vielä kesken, mutta kyllä se varmasti ensi viikonlopun tienoolla valmistuu.

Kovin vielä vaiheessa, mutta tästä saa jo käsitystä millainen tilasta on tulossa.

Nyt on hieman muita hommia hoidettavana, joten tämän aiheen päivitys seuraavan kerran kun työ valmistuu.

Hei, nautitaan kesästä!

Päivänsankarille

Tämän päivän onnittelut lähtevät serkkutytölleni, Marjolle, Kotkaan!

Tämä on Sinun päiväsi, 24 h, enjoy!!!!

Kun aika on.....

 

 

Kuva: Anna-Mari West
Teksti: Katarina West

 

Ei, en ole hylkäämässä perhettäni tai ketään muutakaan minulle rakasta ihmistä tai asiaa.

Olen nyt laittanut elämäni jyvät, pitkän harkinnan jälkeen, tärkeysjärjestykseen ja puhaltanut akanat tuulen vietäväksi. Päätös on tehty, eräs polku on tullut tiensä päähän.

Uskon, että moni ihminen tuttavapiirissä tulee kyseenalaistamaan ratkaisujani. Elämmehän erittäin haasteellisia aikoja tässä yhteiskunnassa, kuten myös maailmanlaajuisesti.

Mutta voin jo tässä kohtaa kertoa, että tulen jättämään jokaisen, tekemääni päätökseen kohdistuvan, arvostelun omaan arvoonsa.
Olen pannut merkille, että ihmisillä on taipumusta lytätä uusia näkökulmia paljon helpommin kuin tukea ihmistä vaikeiden ratkaisujen edessä. God knows, olen itsekin syyllistynyt siihen!

Ja kyllä. Olen ennenkin tehnyt rankkoja ratkaisuja. Ja selvinnyt niistäkin.
Välillä nilkuttaen, välillä paremmin. Mutta, kertaakaan jälkeenpäin en ole katunut tekemääni ratkaisua, silloin kun ollaan oltu todella suurten asioiden äärellä. Se ehkä kuitenkin kertoo sen, että ratkaisu on ollut oikea. Ei välttämättä helppo, mutta oikea.

Jokainen meistä on kuitenkin yksilö ja kuinka tarkkaan kukaan ulkopuolinen lopulta tietää, miksi yksilö tekee ratkaisunsa juuri niin kuin tekee?
Kolikolla on aina kaksi puolta. Me näemme ehkä asian yhdeltä puolelta, mutta emme siltä toiselta.

Jos tarkkaan miettii, niin koko elämähän on luopumista - ja uusia mahdollisuuksia!
Ohikiitävä sekunti meni jo, ei meistä kukaan saa sitä takaisin.
Mutta seuraava sekunti voi tuoda tilalle jotain paljon parempaa. Jotain sellaista, jota
emme ole osanneet edes ajatella.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että olen viimeisen parin vuoden aikana uinut niin syvissä suonsilmissä, että moni ei sitä uskokaan.
Rankoista asioista selviäminen antaa uskoa ja luo pohjaa tulevalle. Ja monesti se antaa myös perspektiiviä asioihin ja muuttaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Seison edelleen, hengissä, niillä samoilla jaloilla, joiden avulla olen kahlannut näiden syvien suonsilmien läpi, vaikka välillä omaa uskoani on koeteltu ja kovalla kädellä.

Lopun elämän mittainen, rakas tulevaisuus edessä.

Omaa sisäistä arvomaailmaani kunnioittaen sekä päätösteni takana seisten,

Sarica

 
Ohessa olevan kuvan ja tekstin käyttöön on saatu lupa valokuvaajalta itseltään.

Hollanti, Long weekend, osa 3, Keukenhof, kukat

Edellisessä postauksessa kävin läpi Keukenhofin erilaisia vesiaiheita. Nyt päästään itse asiaan eli puiston kukkaloistoon!
Mietin hetken, mitä näistä kirjoittaisin.
Mutta jos kerron, että yksi pitkäaikaisista haaveistani on toteutunut, niin ehkä minun ei tarvitse sanoa sen enempää.
Kuvat kertokoon omalla kielellään sen, mitä sinä haluat nähdä ja kuulla.

 

 

Carpe Diem.



 

 

Hollanti, Long weekend, osa 2, Keukenhof, vesiaiheet

Keukenhof on Hollannissa, Lissen kylässä, sijaitseva 32 hehtaarin kokoinen puisto, joka on perustettu vuonna 1949. Puisto on erikoistunut tulppaaneihin ja muihin sipulikukkiin, joita alueelle onkin istutettu noin 7 miljoonaa.
Polkuja löytyy 15 km matkalta, joten hyvät jalkineet tulevat tarpeeseen.

Puisto on auki keväisin vain parin kuukauden ajan, maaliskuun - toukokuun aikana, johon ajoittuu sipulikukkien sesonki.

Vaikka kyse on Keukenhofista ja kukat ovat puistossa pääosassa, niin ajattelin tällä kertaa aloittaa ihan jostain muusta kuin kukista. Eli vesielementeistä. Niitäkin löytyy puistosta moneen lähtöön.

Vesi, puiston elementtinä, toimii monella tavalla.
Se rauhoittaa, sen kautta saadaan heijastumia/toistoa ja veden liike luo eloa pysähtyneeseen tilaan.
Ja näiden edellä mainittujen lisäksi vesi taipuu ohjattuna monenlaiseen muotoon.

Keukenhofin sisääntulon vesiaihe.



Puiden katveesta löytyi lampi
ja sirot, tanssivat vesipilarit.

Perinteinen suihkulähde ankan kera,
vähän niin kuin paikallinen Ankkalampi.

 

 

Kuohuvaa ja massiivista.

 

Tyyneyden ja liikkeen liitto.

Heijastumia.

Kuvittele kuva ilman vettä.
Kuvittele kuva ilman kirsikkapuuta.
Ilman toista, kokonaisuus jää vajaaksi.
Eikö?

Vesi täydentää kokonaisuutta.

Kuin satumaa.

Vesi, elämän eliksiiri.
Vesi, puiston ja puutarhan elementti.........


Hollanti, Long weekend, osa 1, Noordwijk

 

Hiljaiseloa blogissani?
No, ehkäpä niin, mutta uutta materiaalia postauksiini on taas kasassa.

Cheekin sanoin "Anna sen kameran laulaa"...........
And here we go!

7.4. aikainen herätys ja klo 08.10 lento kohti Amsterdamia.

Laskeuduttuamme otimme pienen tuumaustauon Schipholin lentokentällä.
Vuokratako auto vai ei? Siinä vasta pähkinä purtavaksi. Päädyimme kuitenkin hyppäämään bussiin, sillä lentokentältä lähti kätevästi bussi 361 kohti Noordwijkiä ja sen pysäkki sijaitsi lähestulkoon hotellimme edessä.
Matka-aika Amsterdamista Noordwijkiin oli noin 1 h 15 min.

Kuten arvata saattaa, keväisessä Hollannissa, jossa peltojen väriloistoa riitti, pääni pyöri bussissa kuin markkinapallo. Väriä, väriä ja vielä kerran väriä.
Yllätyksekseni en nähnyt matkan varrella niinkään paljon odottamiani tulppaanipeltoja vaan tete-narsisseja sekä hyasinttipeltoja!

Olin aivan liekeissä kaikista silmän kantamattomiin näkyvistä peltojen väriraidoista.

Päästyämme perille, oli pakko (tuulisesta säästä huolimatta) päästä rannalle kuvaamaan. Mainittakoon, että hotellimme, Beach Hotel, sijaitsi aivan rantakadun varrella ja hiekkaranta oli vain kadun ylityksen päässä.

Alla muutama otanta rannalta.

 

 

 

Ja sitten ostoskadulle tutkailemaan mitä sieltä löytyy.....

Mieheni ja minun ehdoton suosikki oli Klooster, vanha kirkko, joka oli huikean hyvällä maulla sisustettu tila. Tämä on sekä liiketila, jossa myydään sisustustuotteita, mutta siellä järjestetään myös tapahtumia. Lisää tietoa täältä.
Suosittelen ehdottomasti käyntiä Kloosterissa.

 

 

 

Herättyämme kukonlaulun aikaan, totesimme, että aikainen illallinen voisi olla ihan asiaa.
Kuulimme myös, että ravintolaviikko oli meneillään ja valitsemamme ravintola osallistui
kilpailuun. Joten, syntymäpäiväni kunniaksi, päädyimme hieman normaalia fiinimpään illalliseen.

Kuvat puhukoon puolestaan.

 



Silmääni miellyttävä sisustus.

Aivan taivaallista kampasimpukkaa....

Pääruoka.



Jälkiruoka.

 

Loistavan illallisen kruunasi kaunis auringonlasku.



Tulppaanikuvioin valaistu majakka jäi puolestaan ohjaamaan
öisellä merellä seilaavia laivoja....

Sweet Dreams.

Kevään ensimmäinen

TERVETULOA KEVÄT!!!!!
On leskenlehtien aika...