Operaatio "Talvipuu"

Opettajamme Hannu oli jakanut meidät ryhmiin ja tehtävänä oli suunnitella koulun aulaan, sisäänkäynnin yläpuolelle, jouluinen toteutus. Meidän tiimin ehdotuksena oli rakentaa talvimaisema,
satumetsä tai millä nimellä sitä nyt sitten olisikaan kutsuttu.
Kahdella tiimillä oli kuitenkin profiililtaan aika saman tyylinen ehdotus. Koska meillä oli lumisten kukkuloiden lisäksi ehdotuksessa talvisia puita, niin toinen tiimi toteutti oman visionsa (ja oikein hyvän sellaisen) ja meidän vastaavan henkisestä ehdotuksesta eriytettiin tämä massiivinen talvipuu. Koska ajatus sopi myös opettajalle, koulun tuottajalle ja muille tiimin jäsenille, niin näillä eväillä sitten jatkettiin. Näin mahdollisimman moni pääsi toteuttamaan projekteja ja saamaan tarvittavia tehtäviä suoritettua.

Mistä talviset maisemat tai huurteiset puut tuli mieleen?
Viime talveksi somistin kotiin peikonpähkinäoksan, jonka ruiskutin valkoiseksi spray-maalilla. Sitten lisäsin oksalle helmisomisteisen valosarjan, valkoisia perhosia ja hopeanvärisiä lintuja. Ja jalkana toimii vanha apteekkarin pullo. Se on tarpeeksi painava pitämään oksaa pystyssä ja toimittanut virkaansa sangen hyvin.
Joten tästä syntyi ajatus toteuttaa tämä kodin pienoisversio moninkertaisesti suuremmassa koossa.



 

 

Tästä se ajatus sitten lähti....

 

Finnsin kartanolta kaadettu n. 4 x 3 m pihlaja pääsi koulun Puistosalissa muutaman päivän kuivuttuaan ahkerien maalareiden käsittelyyn.

Jotta puusta ei olisi tullut liian raskaalla kädellä maalattu ja luonnoton, niin päädyimme maalaamaan sen valkoisella perinnemaalilla, kalkkimaalilla. Vaikka olin kotona maalannut oman
peikonpähkinäoksan valkoisella spray-maalilla ja oksan pinta ei mennyt liian tukkoon, niin näin suuressa puuprojektissa maalipulloja olisi kulunut aika kiitettävästi. Joten kustannusnäkökulmasta ajateltuna, kalkkimaali oli tähän suureen projektiin kokeilun arvoinen vaihtoehto. Itse olen nähnyt kalkkimaalia käytettävän pääasiassa navetan seinien kalkitsemisessa, mutta on mielenkiintoista löytää perinteisille asioille myös uusia käyttötapoja.

Joka ei ole koskaan kalkkimaalia käsitellyt, niin sillä maalaaminen voi ensin olla hieman hämmentävää. Maalipurkin kun avaa, niin päälimmäisenä on reippaasti pelkkää nestettä ja kalkkiaines on täysin jämähtäneenä pohjaan. Ainakin tässä tapauksessa. Osa nesteestä otettiin suosiolla talteen ja osa sekoitettiin pohjalla olleen kalkin kanssa tasaiseksi seokseksi. Kun päästiin maalin testausvaiheeseen, niin alkuun näytti siltä, että maali ei tarttuisi ollenkaan, koska se oli aivan vetistä litkua. Mutta kun hetkeksi maltoimme mielemme, kävimme hörppimässä kupposen kahvia, niin johan alkoi maalipinta näkymään.Valkoinen pinta nimittäin tulee esille vasta hetken kuivuttuaan. Maltti on siis valttia.
Puun pinnassa ollut jäkälä jätettiin sille ominaiseen väriin, sillä jäkälän ja kalkkimaalin yhdistelmä
ei ole kovin toimiva. Jäkälä nimittäin muuttuu " vähemmän houkuttelevaksi vihreäksi", jos sitä yrittää
peittää kalkkimaalilla.




Kalkkimaalia

 

Kalkkimaalin testioksa.

Talvipuun syntymä.
 

Kalkkimaalin käytössä on huomioitava myös sellainen seikka, että esim. tällaisen kuoripintaisen
puun käytössä, se ei tartu pintaan kovin pysyvästi. Eli jos kohdetta joutuu paljon siirtämään tai koskemaan, niin sotkua on odotettavissa. Maali kyllä rapisee ihan kiitettävästi. Mutta, koska se on vesiliukoista, niin jäljet saa kyllä helposti putsattua. Moppi vain tanssimaan.

Puun kuljettaminen paikasta toiseen ei myöskään ollut ihan yksioikoista, se ei nimittäin koostaan johtuen mahtunut kaikista koulun ovista, joten jouduimme etsimään kuljettamiseen vaihtoehtoisen reitin. Lopulta marssimme joukolla pitkin koulun sateista pihaa, kohti lopullista sijoituspaikkaa, valkoinen pihlaja olkapäillämme....Vasen, vasen, vasen, kaks, kolme, ylös rappuja, käännös, ovien läpi ja vielä ovien läpi, hyllyjen ohi jne...

Puun lopullinen sijoittaminen koulun tiloihin oli hieman haasteellista.
Sen korkeudesta johtuen, se tarvitsi ympärilleen suhteellisen ilmavan tilan. Ja jotta kaikki viherrakentajien projektit (siis teemme paljon muutakin kuin vain viherrakentamista) eivät olisi
olleet ympättynä samalle alueelle, niin näitä toteutuksia hajautettiin siitäkin syystä useampaan paikkaan. Mutta, monien pohdintojen jälkeen Talvipuu löysi kodin koulun kirjastosta, josta avautuu näkymää pihalle, ohimenevälle tielle sekä myös ylöspäin koulun ruokalaan.

Puusta tuli huurteinen, aivan kuten pitikin.
Ollakseen pihlaja, se muistuttaa käsittelyn jälkeen väriltään kyllä kovin paljon koivun runkoa!
Se istuu kauniisti kirjaston turkoosin väristen sohvien kanssa. Nice!




Talvipuu kirjastossa.

Loppusilauksena puu koristeltiin hopean ja shampanjan värisillä koristeilla, lisänä ripaus kristallia sekä Airamin "Tähtitaivas"-valosarja myötäilemään rungon ja oksien muotoja.Eipä tiennyt yksinäinen pihlaja kartanon perukoilta, että pääsee vielä viime metreillään ihmisten ilmoille, oksillaan loistoa ja kimalletta.

On juhlan aika!

Kaipaamme varmasti kaikki valoa tähän vuoden aikaan, kun päivän valoisia tunteja on niin kovin vähän. Toivottavasti entinen, yksinäinen pihlajapuu, tuottaa iloa mahdollisimman monelle koulumme opiskelijalle, henkilökunnalle sekä rakennuksen ohi kulkevalle.

 Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

PS.Blogistani löytyy otsikolla - "TIMBER!!!" tarinaa kyseisen Talvipuun kaadosta ja miltä se näytti
ennen tiimimme käsittelyä.