Elämää puutarhalla, osa 1

Työssäoppimisjaksoni Kymenlaaksossa sijaitsevalla puutarhalla on alkanut.
Tämän jakson aikana tavoitteena on, että tulen osallistumaan yksivuotisten kukkien ja hyötykasvien kasvatukseen mahdollisimman monipuolisesti. Mikäli mahdollisuus tarjoutuu, niin mieluusti opettelen myös kukkakimppujen sidontaa sekä lähden mukaan katsomaan, miltä torielämä näyttää tiskin toiselta puolelta katsottuna.

Puutarhalla eletään nyt hyvin kiireistä aikaa. Sesonki on aluillaan, siemeniä on kylvetty jo tammikuun lopusta lähtien ja pienet taimet kasvavat kovaa vauhtia. Taimia siirretään kylvöalustoilta ruukkuihin ja tilatarpeen mukaan kasvihuoneesta toiseen, jossa ne saavat varttua vielä tovin.
Orvokit ovat jo kovin terhakkaina odottamassa asiakkaita, ja alkuviikon lämpöaalto herättikin jo muutaman asiakkaan ostoksille.

Vaikka yöt ovat vielä painuneet pakkasen puolelle, niin kasvihuoneissa on ihana, kostean lämmin mullan/turpeen tuoksu ja silmä lepää kerta kerralta lisääntyvän väriloiston keskellä.

Eikä tuo timjamin tämän päiväinen ruukuttaminenkaan ollut yhtään hassumpaa puuhaa, tuoksu oli sieraimia hivelevä!

Pelargonit valloittivat sydämeni muutamia vuosia sitten.
Niin, nuorenhan olin sitä mieltä, että pelargonit haisivat pahalle ja olivat vanhojen mummojen kukkia. Lieneekö syynä kappale, jossa lauletaan "vanha pelargonia, on mummon akkunalla"...
No, joka tapauksessa, viime vuosina valkoisia pelargoneja on löytynyt kotipihaltamme ruukkuihin istutettuna. Enkä muuten enää ollenkaan pidä niitä pelkästään mummojen kukkina!

Vapaa-ajan viettopaikkaamme, joka on jo 100-vuotias maitokaakaon värinen ja mansardikattoinen talovanhus, puolestani istutan joka vuosi pinkkejä pelargoneja. Ja voi sitä ihanuutta, kuinka paljon erilaisia pinkin sävyjä nykyisin löytyykin!

meidän vanhat maitokärryt



mökin portaiden viime vuoden kukat

Yllä olevat pelargonit nupustettiin noin viikko sitten.
Se tarkoittaa sitä, että kaikki taimen kukkanuput nypitään irti, sekä myös kukkivat kukat varsineen. Tämän tarkoituksena on, että se kiihdyttää ja lisää nuppujen kasvun määrää. No, yllä olevat poisheitettävät nupustetut kukat päätyivät mukanani maljakkoon, eli en vain kerta kaikkiaan voinut heittää niitä pois.

Nupustetuista kukista on maljakossa iloa vielä
pitkäksi aikaa.

Kaikki kasvithan tarvitsevat valon, ravinteiden ja lämmön lisäksi vettä.
Pöydissä on kastelujärjestelmä, joka takaa taimien tasaisen kosteuden ja reunalla riippuvilla amppeleilla on kullakin oma vesipiste.

Myös yllä olevat lobeliat ruukutettiin viikko sitten.

Kooltaan ne olivat juuri sopivan kompakteja ja raikkaan vihreitä, joten muutama lähti matkaani ja päätyi koulussa näyttötutkintoa varten valmistamani betonilaatan, "hole-in-3", somisteeksi.




Hole-in-3 ja lobeliat

Ja jotta elämä ei menisi ihan kukkapainotteiseksi, niin alta löytyy myös ruohosipulia ja usko tai älä, mutta viimeisessä kuvassa oleva pikku "heinä", on purjosipuli! En olisi ihan heti arvannut...

Ei varmasti myöskään jäänyt epäselväksi, että pidän erityisen paljon pinkeistä ja valkoisista kukista =)