Piha ilman sadettajaa

Uusi työssäoppimisjakso on alkanut.
Kesäni jatkuu kukkien, istutusalueiden ja teknisten laitteiden parissa.

 

Paikka on mieluisa ja uudet työkaverit symppiksiä.
Ja työmatka n. 4 min fillarilla hurauttaen. Ei huono.

Helteisestä säästä johtuen, työaikaa on keskinäisellä sopimuksella ruuvattu hieman normaalia aikaisemmaksi. Johtuen ihan siitä, että aamulla ilma on vielä raikas yön jäljiltä ja työskentely kyseisellä alueella miellyttävämpää, kuin iltapäivän kovassa paahteessa.

Kolme päivää on nyt takana ja homma on kyllä edennyt, vaikka hieman teknisiä mutkia on ollut matkassa. Ensinnäkin, kun on kyse suurista istutusalueista ja kun vesipumppu ei toimi, niin siinä on hieman haastetta. Silloin ollaan oikeasti tilanteessa, jossa voi sanoa, että kyseessä on piha ilman sadettajaa...
Tilanteeseen on jo onneksi saatu helpotusta, joten toivotaan, että ongelma on tällä erää korjaantunut.
Paljon on kuitenkin kasteltavaa, sillä kuumuus on raastavaa ja alue on ollut niukalla vedensaannilla jokin aikaa. Istutusalueen suuret ruukut kastellaan kastelukannulla, yhteen ruukkuun menee 3-4 kymmenen litran vesikannua.

Työssäoppimispaikan suuria ruukkuja...

Ensimmäisen päivän työsarkaa.

 

Maa on oikeasti paikoin todella kuivaa, joten jossain kohtaa on tuntunut siltä, kuin olisi yrittänyt kaivaa rikkaruohoja betonista.

Eilen myös yksi työkoneista sai hieman osumaa ja siitä meni oven lasi tuhannen päreeksi. Avantista tuli sellainen ilmastoitu versio, eli oviraamin, vaan ei lasin, kera.
Onneksi en itse ollut puikoissa, eli sattuu niitä vahinkoja kokeneillekin.

Olen laskenut sen varaan, että pääsen tutustumaan tarkemmin eri puutarha-alan koneisiin tämän harjoittelujakson aikana. Tuo Avant 630 polttelee kyllä aika kovasti, joten sitä on pakko päästä räpläämään.
Jes, eilen pääsin hurauttamaan sellaisella "sähkökärryllä", joita käytetään golf-kentillä.
Se oli hauska vehje.

Ja tänään pääsin heti aamutuimaan aamupäiväksi raivaussahan siimaleikkurin kimppuun...Siinä sai heinät, ohdakkeet ja muut alueelta poistettavat kasvit kyytiä.

Nyt täytyy lähteä hieman hommiin omalle kotipihalle.
Sielläkin olisi sadettajalla käyttöä. Mutta taitanee käydä niin, että minä seison letkun jatkeena.
Kuivaa on myös meidän pihalla. Ikkunasta kun katsoo, niin voisi luulla että on syyskuu. Sen verran on tuo hopeapaju, Salix alba sibirica, pudottanut lehtiä nurmikolle.

Hopeapajusta löytyy onneksi vielä lehtiä,
kaikki eivät ole varisseet maahan.

Sain eilen uudelta työkaverilta muutaman chilin taimen. Hänellä oli "ylituotantoa" omilla tiluksillaan ja ajattelin, että kun tuo oma vihervitriini on tyhjillään, niin kyllähän sinne nyt muutama chili sopii oikein hyvin.

Lisäksi eilen minulle iski taas tällainen "pelastakaa kukat" fiilis, eli otin hoiviini muutaman hylätyn kasvin, liottelin niitä kottikärryssä eilisen illan ja päätin katsoa heräisikö ne henkiin. Kanna heräsi, samoin riippupelargonia ja parissa hopeaputouksessa kytee toivon kipinä. Eli, niitä ajattelin lähteä hoivailemaan ja istuttamaan tuonne takapihan suureen ja tyhjänä olevaan ruukkuun.

Pelastettu kanna, riippapelargonia ja
pari hopeaputousta.
Katsotaan saanko ajan kanssa puhallettua
näihin uutta kukintoa.

Isännän kommentti tänään oli, että "Please, ei enää yhtään kukkaa"....

Höh.
Ihme tyyppi =)