Sormet multaan!

Illalla iski kylvökuume. Siis ihan hirveä hinku alkaa puljaamaan mullan, ruukkujen ja siementen kanssa. Ei auttanut kun hypätä autoon ja lähteä hakemaan pari säkillistä, näin ensihätään, taimimultaa.

Työkalupakki toimii tällä kertaa kylvöruukkujen
säilytystehtävissä.



Siinä sitä nyt on. MULTAA!!!

Sellainen ihminen, joka ei rakasta puutarhatöitä tai kasvien kanssa puuhastelua, ei ehkä (?) ymmärrä sitä onnen tunnetta, kun saa taas talven jälkeen työntää sormet multaan. Uusi kasvukausi edessä, ihana hypistellä kukkien ja vihannesten siemenpusseja ja ah!, sitä uuden alun odotusta... Toki, vielä mahtavampaa on, kun pääsee pihalla möyrimään, mutta näin "paremman puutteessa", menee nämä istutushommat näin sisäolosuhteissakin. Ja jos kevät etenee tähän tahtiin, niin kohtahan ulkona on jo täysi kesä!

On ihana alkaa seuraamaan, kun pienet versot (toivottavasti) nostavat seuraavan parin viikon aikana päänsä mullan seasta.

Tänään tuli ostettua myös muutama istutusalusta, joten sain tämän päivän kylvöt hyvin tasaiselle pohjalle. Käytin kylvössä sekä ostamiani kasvatusruukkuja että edellisessä postauksessani mainitsemiani sanomalehdestä, omin pikku kätösin, käärittyjä ruukkuja.

Hetken touhuttuani totesin myös, että ehkä näitä siemeniä on nyt niin monta pussia, että en oikeasti pysty kasvattamaan kaikkia taimia mitenkään. Joten, ajattelin huomenna ottaa kaikista niistä siemenistä, joista minulla on tuplapussit, toisen pussin kouluun mukaan. Ehkä ne löytävät uuden kodin joltain opiskelukaverilta.

Ensimmäisenä kylvövuorossa oli maissi ja kesäkurpitsa.
Maissista olen onnistunut saamaan pienehköä satoa pari kertaa.
Joten, jospa sitä taas yrittäisi. Riippuu kyllä tosin paljon kesästä, miten ne kasvaa.
Kesäkurpitsaa voisin syödä vaikka joka päivä.
Tungen sitä jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja vielä ei ole kyllästymistä tullut vastaan.

Näiden jälkeen kylvövuorossa olivat seuraavat kuvassa olevat.

Kuvan oikeassa laidassa olevat siemenpussit ostin Pärnusta.
Ystäväni Tuija kertoi, että ne tuoksuvat iltaisin voimakkaasti. Ajattelin viedä ne kesäpaikkaamme, kuten myös muutkin kuvassa olevat kukat.

Varmuuden vuoksi vielä taimitikku
yhteen istutusalustan ruukkuun, kera
päivämäärän.



Viimeisen pussin siemenet olivat niin pieniä, että päätin kylvää ne tällaisiin taimimultaruutuihin. Oli helpompi ripotella siemeniä tasaisesti, kun kylvöalusta oli jaettu osiin.
Viime kesän kauppapuutarhatyöskentelystä oli se(kin) hyöty, että olin nähnyt käytettävän tällaisia ruudutettuja pohjia kylvössä. Siellä ne oli kyllä koneellisesti ruudutettuja....
Tämä minun viritys on ihan tällainen laihialainen versio..

NO MUTTA, kylvön avaus on nyt tehty!
Ei muuta kun odottelemaan, milloin vihreää alkaa näkymään.

Seuraava kylvöaalto onkin sitten huhtikuun alkupuolella.
Ja osan siemenistä (esim. sormustinkukka) kylven suoraan kukkapenkkiin.

Kasvun ihmettä odotellessa..............

Pot, pot, pot

Ostin vuodenvaihteessa Burgon & Ball- merkkisen "Eco potmaker" setin, jossa on muotteja kolmelle erikokoiselle paperiruukulle.

Suunnitelmissa oli, että tekisin paperisia istutusruukkuja taimille tänä keväänä.

Jokin aika sitten tein pari kappaletta kokeeksi. Ihan mukavaa puuhaa. Sitten "näpertely" jäi vähän muiden kiireiden jalkoihin. Tänään vihdoin totesin, että samalla, kun kerrankin istun telkkarin ääreen, niin voisin kääriä näitä paperiruukkuja ja käyttää samalla aikaa hyödyllisesti.

Sanomalehtiähän meiltä löytyy tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon. Syy löytyy siitä, että olen valjastanut pari naapuria keräämään meille poisheitettäviä lehtiä, koska koiranpentumme opettelee sisäsiistiksi. Eli materiaalia löytyy ihan vino pino.
Siis tuumasta toimeen!
Muotit ja sakset esille & sanomalehtisuikaleita leikkaamaan ja ruukuksi käärimään.




Näin. Illan saldo 71 kpl.

Jatkan taas puuhaa joku ilta.
Pian kuitenkin täytyy saada siemenet itämään... Ensin on vain ratkottava se jokavuotinen ongelma, että mihin kaikki pienet ruukut saa sijoitettua. Voin kertoa, että viime vuonna siementen hankinta lähti hieman lapasesta... Että nyt olisi mitä kylvää...

Tänä vuonna oman haasteen taimien sisäkasvatukseen tuo meidän valloittava pikku Rio-westie. Hän mennä töhöttää ympäriinsä ymmärtämättä, että kuonoa ei tarvitse ihan joka paikkaan työntää eikä kaikki kuonon edessä oleva ole tarkoitettu syötäväksi.

 



Kevään värejä

Harmaata säätä on taas riittänyt. Piste.

Talvipuutarhassa alkaa kuitenkin olemaan jo kevättä ilmassa.
Kevätesikot kukkivat, samoin kliiviat, rahapuu, hortensiat ja moni muu kukka.

Kevätesikoita, jee! Kevättä ilmassa!



Itselleni oli yllätys, että rahapuu kukkii. En ollut koskaan nähnyt moista.
Oppia ikä kaikki!



Kukkiva rahapuu.

Tässä muutama kuva Talvipuutarhan kevätfiiliksestä.

Lumikuningatar kukkii runsain, valkoisin kukin.
 



Kliivia on jo täydessä kukkaloistossa.
Oma kliiviani teki viime keväänä kaksi kukkavartta.
Tällä hetkellä kukkani on kotioloissa vielä aika
uinuvassa tilassa.

Kiiltokielopuu.
Tässä oli huumaava tuoksu!

Hot pink hortensia.

Edellä olevasta Talvipuutarhan hortensian väristä minulle tulee aina mieleen nämä
massiiviset hortensia ruukut, joita kuvasin pari vuotta sitten ollessani
Hong Kongissa työmatkalla.
 

Papukaijakukka.
Ja kukasta minulle tulee aina mieleen Madeira,
johon mieli halajaa uudelleen.



Jos aamusi on harmaa, niin toivottavasti näistä saa hieman piristystä päivään!





Hot stuff

Luin eilen illalla Kotivinkkiä ja siinä oli kirjoitus chileistä.
Muistin, että itsellänikin on pari viime kesänä kasvatettua chiliä tallella ja voisin ottaa niistä muutaman siemenen purkkiin ja laittaa tässä helmi-maaliskuun vaihteessa itämään.

Cayenne chili pepper?

Hot or not hot? No, siinä vasta kysymys.

Olin saanut chilit viime kesänä ystävältä, jolla oli hieman liikatuotantoa puutarhassaan. Alkuunkaan minulla ei ollut tietoa mitä lajikkeita chilit olivat, osa oli hot ja osa ei. Joten tänään ajattelin kokeilla ihan suutuntumalla, miten lyylin käy. Varovaisesti yksi pieni pala suuhun. Ei tuntunut missään.
Ja sitten lisää......

No, otsikosta varmaan arvaat miten ahneelle kävi!

Varmuudella voin sanoa, että jos saan siemenistä kasvatettua taimet, niin ihan tarpeeksi tulista satoa, meidän makuun, on tiedossa..

Pi kokkaa ja bloggaa

Koekeittiö iskee jälleen.
Koekeittiö siis siksi, että teen ruoat omasta päästäni.
Ja mainittakoon edelleenkin, että ruoanlaitto ei ole mun juttu.
Mutta kuuluu näihin pakollisiin arki- ja pyhähommiin.  Ellei sitten isännällä ole kokkausdraivi päällä.

Tänään Menussa täytettyjä paprikoita. Johtuen ihan siitä, että paprikat olivat tarjouksessa ja niitä tuli ostettua edellä mainittua ruokaa ajatellen.

Tarvikkeet:

 

punaista paprikaa

1 sipuli

maissia

valkosipulia

riisiä

jauhelijaa

pekonikuutioita

savujuustokermaa

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

juustoraastetta

 



 Ja sitten lähtee.... 

paprikan hattu poistettu....
(tulipa epäselvä kuva)





paprikan pohjat tasattu...

 

ulkopuolen pohjan epätasaisilla paloilla
pohjan reiät tilkitty sisäpuolelta.

 

Ehkä tuo paprikoiden tilkitseminen sisäpuolelta on ihan normijuttu, mutta itse sain siihen

tänään idean ihan siitä, että kukkaruukutkin tilkitään (esim. harsokangas), jotta multa ei tule ruukusta läpi.....





Paistinpannulla paistetut sipuli, pekonipalat, jauheliha, valkosipuli, maissi,
paprikan ylijäämäpalat sekä riisi on yhdistetty.
Ihan hienoinen ripaus suolaa ja mustapippuria.
 



Ylläri, ylläri....jauhelihariisiseokseen
purkillinen savujuustokermaa.

Paprikat täytetään jauhelihariisiseoksella ja päälle raastettua juustoa.

Ja sitten vuoka uuniin.... n. 175 astetta, 30-40 min.

Hyvin upposi koko perheeseen  =)   Koiralle tätä ei tosin tarjoiltu.

 

Pikku Rio toimi ahkerana assarina.

 

Riolle paistoin pieneen omaan rasiaan hieman jauhelihaa.
Edellisen koiramme iho ei kestänyt naudanlihaa,
joten ihan pieninä annoksina kokeilen eri lihoja
makupalkintona koirallemme.
 

 

Fast Foodia

Päivä on mennyt siivillä.
Tein eilen pikapäätöksen, että suoritan vielä viimeisen valinnaisen näyttötutkinnon, joka liittyy palvelun tuotteistamiseen. Joten siihen liittyvien raamien parissa on päivä mennyt aika rattoisasti.

Myös ensi kuun Helsingin Messukeskuksen Kevätmessujen asiat pitävät kiireisinä.
Sekä itse messuosaston kuviot että Piha ja puistotien messumateriaalien työstäminen vaatii oman aikansa päivästä. Mutta, kaikki edellä mainitut ovat kyllä mielekästä tekemistä, eli en valita, vaikka nyt taas mennään aika haipakkaa.

Klo 13.30 vatsani kyseli, että "Haloo...onko tänään mitään pöperöä tarjolla??"
Sitä kun uppoutuu työn touhuun, niin ajantaju välillä häviää eikä meinaa muista syödä.

Helpompi vaihtoehto olisi ollut heittää kuppi kahvia naamaan ja pala leipää, mutta ei...
Ei tähän alla olevaan paljon enempää aikaa mennyt.
Ripauksen enemmän tekemistä ja muutama minuutti enemmän aikaa.

Jääkaapista löytyi 3 pientä kesäkurpitsaa, 1 fenkoli, 1 peruna, 1 sipuli.
Ja paketillinen kylmäsavuporosulatejuustoa. Ei muuta kun vettä kattilaan ja kasviksia pesemään ja pilkkomaan. Ja pienen kiehuttelun jälkeen kasvikset olivatkin jo kypsiä soseutettavaksi.

Kyytipojaksi sosekeittoon paketillinen sulatejuustoa ja höysteeksi valkosipuli öljyssä pyöräytettyjä krutonkeja.
Ja tietty ripaus suolaa ja pippuria.
Se on siinä! Kasvispitoista Fast Foodia!

PS. Jos satut valmistamaan yllä olevaa keittoa, niin fenkolista jää soseutuksenkin jälkeen vielä jonkin verran "pitkiä kuituja"....jos ne häiritsee, niin ne voi helposti siivilöidä pois.

Piirrä se kartalle...

Kuten tuossa edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin opinnot alkavat olemaan pikku hiljaa "paketissa".

Olin suunnitellut viettäväni maaliskuun Hollannissa viherrakennustöissä. Pitkän ja haasteellisen jumppaamisen jälkeen harjoittelupaikka löytyikin. Mutta, kohtalo tunki sormensa peliin. Läheisen sairastumisen vuoksi jouduin valitettavasti pakittamaan ulos tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, joihin opintojen ohessa olisi ollut mahdollista päästä. What a pity, mutta velvollisuus ajaa omien tarpeiden ohitse...

Välillä elämä heittelee kapuloita rattaisiin ihan kaksin käsin, mutta täytyy vain jaksaa uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Ajattelen asian näin, että tänä vuonnahan Messukeskuksen Puutarhamessut järjestetään jo maaliskuun puolella. Jos olisin ollut Hollannissa, niin tämä tilaisuus olisi puolestaan mennyt minulta ohitse.
Ehkä palkitsen itseni koulusta valmistuttuani jollain pienellä tripillä, jossa pääsen maisemiin, missä silmä ja mieli lepää! Ei olisi keväinen matka Hollannin tulppaanipuistoon, Keukenhofiin, yhtään hassumpi matkakohde! Tai jokin muu kohde, jossa pääsen aistimaan puistojen muotoja ja väriloistoa kaikkien aistien kyllyydestä!

Olen tässä vuosien varrella oppinut ymmärtämään (Luojan kiitos) itseäni hieman paremmin ja todennut, että minulla pitää mielellään olla monenlaista erisorttista projektia meneillään samanaikaisesti. Jos ei juuri sillä hetkellä toteutusvaiheessa, niin vähintäänkin ajatustasolla ja ainakin kehitysvalmiudessa. Tämä on itse asiassa ollut kantava voima työelämässäni, että olen saanut olla mukana jatkuvasti muuttuvien valikoimien kehittämisessä ja tämän vuoksi ehkä hankinta-ala on sopinut luonteelleni erinomaisesti.

Lähestyvä koulun päättyminen on vaikuttanut siihen, että on ollut korkea aika hieman selkiyttää omia ajatuksia. Päässäni pyörii monia ideoita ja imen itseeni muuttuvan maailman mahdollisuuksia ja haasteita. Olen huomannut, että tietyn tyyppisiä ihmisiä on alkanut "kuin huomaamattani" ilmestymään elämääni. Eikö sitä sanota, että ihmiset tulevat toistensa elämään jotain tarkoitusta varten? Täyttämään jotain "tilaa", pidemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi...

Olen joutunut katsomaan silmästä silmään asioita, joita en vielä pari vuotta sitten edes tullut ajatelleeksi, että ne millään muotoa kuuluisi jokapäiväiseen elämääni. Halusin tai en. Mutta olen viime päivinä oppinut myös ymmärtämään, että ilman näitä haastavia kokemuksia, en ehkä olisi oppinut tarkastelemaan elämää juuri kyseisestä perspektiivistä.
Ja tajuamaan, että tulevaisuutta voi lähetystä siitäkin näkökulmasta!

Jotta sain mieltäni askarruttavat "samaan sarjaan kuuluvat palikat" aivolohkoni oikeisiin lokeroihin, päätin tällä viikolla istua alas ja käyttää kokonaisen päivän kartan rakentamiseen. Aloin saksimaan vanhoista lehdistä kuvia, sanoja, ajatuksia, jotka jollain tavoin puhuttelivat minua. Ne olivat kaikki suloisessa sekamelskassa pöydällä, kunnes yksi kerrallaan ne löysivät oman paikkansa koosteessa, jonka tein. Ja kun katsoin lopputulosta, ymmärsin, että sekamelskassa olleet komponentit olivat jokainen löytäneet oman merkityksellisen osansa tarinasta.

Tarinani kääntöpuolelle olen sitten puolestaan alkanut työstämään "Mind Mapia" ihan puhtaasti sanamuodossa....se vaatii vielä hauduttelua ja täydentyy pikku hiljaa.
Samalla olen miettinyt omia vahvuuksiani, kehityskohteita jne....  Paljon ajatustyötä ja tämä on sellainen vaihe, joka vaatii mielenrauhaa ja ajoittaista hiljentymistä.

Mikään tarina ei ole koskaan valmis. Tarinoita pitää kehittää eteenpäin, muokata, lisätä tai poistaa siihen kuuluvia tai kuulumattomia osa-alueita. Mutta tarinatkin alkavat jostain ja se alku on nyt piirretty kartalle.

Pieni osa tarinaani.....

Mitä tahansa, lyhyessä tai pitkässä juoksussa, elämääni tulen tekemään, niin varmasti kaksi voimakkainta elämäni valintoja ohjaavaa asiaa ovat juuret ja elämänarvot. Juuret luovat pohjan elämälle ja elämänarvot ohjaavat tekemistä. Eikä yhtään huono idea ole sekään, että kuuntelee itseään ja noudattaa intuitiota, joka jokaisessa meissä varmasti asuu, osalla vahvempana osalla vielä uinuvassa tilassa....

Vierivä kivi ei sammaloidu

Muutama päivä on taas kulunut erilaisia kuviota pyöritellessä ja blogin kirjoittaminen on jäänyt hieman taka-alalle.

Aloitetaanpa vaikka tentistä.
Jiihaaaa, tentti on ohi! Aika sekalainen koealue oli tentittävänä, mutta uskoisin, että olen selviytynyt kokeista ihan kunnialla. Opinnot alkavat olemaan jo aika loppusuoralla. Minulla on pääasiassa kaksi juttua vielä "vaiheessa", eli kasvisto, jota olen jo alkanut työstämään, mutta en ole saanut vielä valmiiksi.




siperianhernepensas eli Caragana arborescens.

 

 

 

Äitini nuoruudessaan tekemä kasvisto.

 

Toinen jäljellä oleva proggis on sähköisen portfolion koostaminen.
Siinä tämä opinahjo alkaa sitten pikku hiljaa olemaan.
Jonkin verran meillä on vielä koulun penkillä istuttavaa, mutta koska viime vuoden aikana suoritin kaikki pakolliset työssäoppimisjaksot, niin sekin homma on hoidettu.

Viime viikkoina olen käynyt aktiivista keskustelua eri tahojen kanssa, eli käytännössä sopinut yhteistyökumppanuuksista, joiden kanssa tulen jatkossa toimimaan.
Maailman pelikenttä on kuitenkin laaja, joten luotettavien yhteistyökumppaneiden löytäminen on tärkeää. Se on oman toiminnan kannalta olennaista, mutta myös asiakasta ajatellen. Kasvatan omaa verkostoani hitaasti ja harkiten. Pääpaino on siinä, että kanssani toimivien yhteistyökumppaneiden toimiala on sellainen, että se tukee omaa toimintaani. Ja että voin puolestani antaa heille jotain lisäarvoa omalla osaamisellani. Ja viime kädessä, että siitä on hyötyä myöskin asiakkaalle!
Omassa tekemisessä on tärkeää keskittyä siihen "core businekseen", jonka hallitsee tai jossa tietää haluavansa tulla hyväksi.... tai siis erittäin hyväksi.

Tämän kevään puutarhamessut, tai virallisesti Helsingin Messukeskuksen Kevätmessut, 26. - 29.3., työllistävät minua myös tällä hetkellä. Olen osallistumassa messuille, tällä erää tosin stailausnäkökulmasta.
Viime vuonnahan osallistuin messujen "Garden Party" alueen rakentamiseen ja purkamiseen. Eli siinä mielessä ei ihan uutta hommaa, mutta tänä vuonna saan taas hieman erilaisen näkökulman messurakentamiseen.

 

 

Kevään tullen ihmiset heräävät myös talviuniltaan ja ajatukset kääntyvät kohti omaa pihaa tai parveketta. Suunnittelutyöt alkavat taas pikku hiljaa työllistämään.
Kevättä kohden vauhti sitten kiihtyy, sillä katson, että erilaisiin tapahtumiin osallistuminen on myös tärkeä osa oman osaamisalueensa näkyvyyttä.
Ja tulipa tässä muutama ilta sitten ilmoittauduttua parille ylimääräiselle kurssillekin.

Olemme saaneet perheeseemme myös uuden pienen ihmeen. Valloittava pikku herra, tosin hyvin villi sellainen, on muuttanut meille. Eli edesmennyt Casper-koiramme on saanut seuraajan. Tämä pieni westie on nyt 3 kk ja meno sen mukaista. Kotimme on muuttunut osittain "suljetuksi taloksi" ja osittain suureksi koiran temmellyskentäksi. Virtaa tässä kaverissa on yhtä paljon kuin pienessä kylässä. Onneksi lämpötilat ulkona eivät ole olleet kovin pahasti pakkasella, tänäänkin reippaasti plussan puolella, joten olemme päässet hieman haukkaamaan happea ja purkamaan virtaa ulkona.
Hieman alkuun jännitti myös se, että kuinka paljon "yövalvomista" tulee pennun kanssa.... Mutta tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, koira on vetänyt ihan saman pituiset yöunet kuin muukin perhe.

Sieltä se keltainen taas tulee....

Olen todennut yhden ja saman asian jo monta, monta kertaa.
Kun viisarit ovat kääntyneet uuteen vuoteen, niin kohta alkaa taas kolkuttelemaan keltaisen värin kaipuu. Vaikea sanoa, onko kyse auringonvalon puutteesta vai onko syynä yksinkertaisesti se, että olen syntynyt keväällä ja odotan sitä aikaa, kun luoto herää taas kevään väreihin.




Juu-u, tälle sohvalle olisin voinut unohtaa itseni pidemmäksikin aikaa.

No, joka tapauksessa olin tällä viikolla sisustusalan yhteistyökumppanini mukana fiilistelemässä Espoossa sijaitsevassa Orient occident- nimisessä yrityksessä. Se on lähinnä ammattilaisille suunnattu sisustustekstiilejä, tapetteja ja lattiamateriaaleja myyvä tukkuliike. Ymmärtääkseni, sinne voi kuitenkin tavallinen kuluttajakin pistäytyä ajanvarauksella.

Yhteistyökumppanillani oli kangastarpeita ja minä lähdin puolestani tutustumaan yritykseen ja katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. Toki, tiedän käynnin jälkeen paremmin, mitä heillä on tarjolla, mutta sen lisäksi sain imettyä itseeni värien energiaa ja hyvää fiilistä. Tuli kyllä ihan tarpeeseen!

Ja miten se silmä sitten taas hakeutuikin tiettyihin väreihin....

 

Värien sinfoniaa. Hienosti on perinteinen pinnatuolikin naamioitu esillepanoon.

Ruutua ja raitaa....

Sanoisinko että ajatus voisi siintää vaikka Japaniin tätä katsoessa.





Ja yllä olevat tuovat taas mieleen ehkäpä vaikka 60-luvun henkeä..... Ei yhtään pöllömpi vuosikymmen sekään.


Ja sitä tenttiä pukkaa edelleenkin, joten takaisin maan pinnalle ja kirja käteen....



 



Moussaka!

Vuonna 2010 vietimme viikon Kreetalla ystäväperheen kanssa.

Me, perheiden "emännät", olimme tuohon aikaan myös kollegoita ja meidät tunnettiinkin yleisesti nimillä "Tiku ja Taku". Tiku oli suunnittelupuolella ja minä, Taku, olin puolestani hankinnassa. Olimme varsinainen parivaljakko. Ideat lensi, uusia ja kaupallisia tuotteita tehtailtiin roppakaupalla ja odotin jokaista työpäivää innolla, että pääsi taas luomaan ja hankkimaan asiakkaille kivoja tuotteita.
Ne oli huisin hauskoja työvuosia.
Ja voin vilpittömästi sanoa, että ilon kautta tehty työ todellakin tuotti tulosta!

No, nyt eletään vuotta 2015.
Paljon on ehtinyt tapahtumaan, minä opiskelen ja Tiku on puolestaan toisessa yrityksessä töissä.
Olemme pysyneet ystävinä, vaikka pakkohan se on myöntää, että näemme paljon harvemmin kuin ennen. Se on harmi! Ystävistä saa iloa ja voimaa, joten on tärkeä muistaa ja ehtiä järjestämään hetkiä myös ystävien kanssa.

Olimme jo edellä mainitun Kreikan matkan jälkeen sopineet, että jossain vaiheessa vietämme yhdessä kreikkalaista iltaa. No, 4,5 vuotta siihen meni, mutta eilen illalla VIHDOIN istuimme saman pöydän ääreen ja vietimme iltaa kreikkalaisen ruoan merkeissä! Tämä oli juuri sitä mitä tarvittiin! Viime viikot ovat menneet jotenkin niin surusumussa, joten oli hyvä saada katkaistua tämä "suruputki" iloiseen jälleennäkemiseen!

Minähän en tunnetusti ole mikään kokki. Mutta olin päättänyt, että nyt ryhdistäydyn ja hoidan homman kotiin. Eli ei muuta kun Moussakaa vääntämään, kaveriksi kreikkalaista salaattia ja Tzatzikia. Isäntä oli valmistanut jälkiruoan jo edellisenä iltana valmiiksi.

Olen kokannut Moussakaa edellisen kerran monta vuotta sitten ja muistin kyllä, että siinä on useita työvaiheita ja aikaa menee. Keittiö näytti kokkauksen jälkeen siltä, että siellä todellakin oltiin touhuttu hiki hatussa...

Valitsin reseptiksi Maku.fi sivuilta kreetalaisen Moussakan. Resepti ja valmistusohje löytyy edellä mainituilta sivuilta.

Koska Moussakan valmistaminen on suhteellisen suuritöinen, niin päätin tehdä kaksinkertaisen annoksen reseptiin verrattuna. Kun kerran tekee, niin samalla vaivalla tulee vähän suurempikin satsi.

Here we go....
 

 

Omana kommenttina / lisänä reseptiin sanoisin seuraavaa:

-itse "itketin" sekä kesäkurpitsa- että munakoisoviipaleet. Eli leikkasin ne ohjeen mukaisiksi noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja ripottelin suolaa päälle. Annoin suolan "tekeytyä" noin puolisen tuntia ja sitten pyyhin leikattujen palojen pinnalle tulleen nesteen pois. Molemmin puolin.

Kesäkurpitsa leikattuna ja "itketysvaiheessa".

Tässä otetaan pannulla väriä munakoisoviipaleisiin.

-valitse perunaksi kiinteä perunalajike. Meillä sattui olemaan jauhoista lajiketta ja sen leikkaaminen "siisteiksi" viipaleiksi keittämisen jälkeen, oli jokseenkin haastavaa. Eli perunalla on väliä!

-silppusin muutaman kynnen valkosipulia paistettavan jauhelihan joukkoon.

-kerrosten (kesäkurpitsa, jauheliha, peruna, jauheliha, munakoiso) kasaamisen jälkeen painoin eri kerrokset tiiviisti "kasaan", jolloin palat pysyivät hieman paremmin kokonaisina, kun niitä siirsi vuoasta lautaselle.

Tässä kasataan jo viimeistä kerrosta vuokaan ja tämän
päälle tulee sitten vielä valkokastike.

-korvasin kerrosten päälle tulevan valkokastikkeen vehnäjauhon Maizenalla, sillä sain tästä ruokalajista gluteiinittoman.
Toimi loistavasti.

-jotta valkokastikkeeseen ei tullut kokkareita, niin siivilöin tarvittavan jauhomäärän pienen osan kerrallaan rasvan joukkoon ja sekoitin.

Siivilöityä Maizenaa, valkokastikkeen valmistusvaihe
alkamassa. Käytin tähän muuten voita öljyn sijaan.

-vuohenjuuston murustin valkokastikkeen joukkoon, mutta "vuohenjuuston kuoret" jäivät pinnalle lopuksi sen verran kellumaan, että päätin kaataa koko valkokastikkeen vielä siivilän läpi. Näin sain siitä samettisen pehmeää eikä kastikkeeseen jäänyt "sattumia".

Siivilöity valkokastike.
Tämä vielä vuoassa odottavien kerrosten päälle
ja ei muuta kun vuoka uuniin!

 Moussaka tuntui uppoavan niin vieraisiin kuin omaankin väkeen.
 Ihana ilta!

Jos ei ole mahdollista päästä matkalle, niin "laihialaiseen matkafiilikseen" voi yrittää päästä kotonakin. Katsellaan matkakuvia, muistellaan matkaa, maistellaan makuja ja kuunnellaan musiikkia.



Ehkä sitten taas jonain päivänä palaamme taas näihin maisemiin, jossa tuulen henkäys kutittaa kasvoja ja silmä lepää....

Aika pysähtyy....

Kevään ensimmäinen tentti alkaa koputtelemaan ovella.....joten, kirja käteen ja lukemaan.