Rise and shine!

Upeaa alkanutta vuotta 2014!

I'm back, tikkana puikoissa pikimmiten vuoden vaihtumisen jälkeen!

Ehkä kaikkien, uuden vuoden juhlinnasta selvinneiden, aamu ei ala auringonpaisteella, vaikka tiedän kyllä, että eräät ystävät ovat Phuketissa, Thaimaassa ja kummipoikani, Tony, seikkailee edelleen ympäri Australiaa. Joten voisin veikata, että maailmalla paistatellaan päivää jo iltapäivän auringossa ja ravistellaan hiekkaa varpaista palmujen katveessa. Enjoy!

Saimmehan mekin täällä harmaudessa viime yönä nauttia hieman väreistä, kun katselimme yön pimeää taivasta vasten kiitäviä ja räiskyviä raketteja. Siinä varmaan "riittävästi" valoelämyksiä vähäksi aikaa, vai mitä ; )

Mutta, uusi aamu, uusi vuosi ja tästä lähtee minun count down kevättä kohden!

Meillä alkoi koulussa joulun alla suunnitteluvaihe, pihasuunnitelmien luonnostelu käsin, joten niillä hommilla jatketaan tänään. Nyt on lepäämiset levätty ja on pakko kääriä hihat, jotta pysyy aikataulussa.
Koulun toimesta meillä on työstettävänä jo ihan virallisia asiakasprojekteja sekä omia kanavia kautta tulleita asiakkaiden pihasuunnitelmia. Näitä siis tehdään harjoitusmielessä, koska suunnittelutunteja on hyvä saada tehtyä mahdollisimman paljon silloin, kun siihen on mahdollisuus saada koulun kautta ohjausta.

Tämän lisäksi saimme opettajalta pikku "nakin" tähän joululomille.
Tentti on edessä heti ensimmäisenä päivänä, kun koulu taas jatkuu. JIIIIIIIIIIIHAAAAAAAAAA!
Eli tämä päivä menee piirtämisen lisäksi opiskellessa sekä muistipeliä pelatessa itseni kanssa.
Minulla on mm. pino paperilappuja, joissa toisella puolella lukee lehtipuiden suomenkielinen nimi ja toisella puolella puolestaan latinankielinen nimi. Niitä sitten veivaan edes takaisin. Perhekin on joutunut ajoittain latinankielen pakko-oppiin, kun mutisen kotona ja automatkoilla latinankielisiä nimiä ja suomennoksia perään. Tai toisinpäin.

Eli, tällainen päivän agenda täällä tänään.



Muratin uusi alku
 

Vain muutamien kymmenien päivien päässä on taas se hetki, kuin hiirenkorvat työntyvät jälleen puista ja pensaista. Pidän omaa uskoani yllä kuvassa olevan muratin avulla, jonka sain serkultani.
Muratti päivystää kylpyhuoneessamme ja muistuttaa minua joka päivä siitä, että kohti vaaleanvihreää aikaa sekä auringon paistetta ollaan kuitenkin menossa. No, tokihan sitä lunta ehtii vielä tulla moneen otteeseen.

Joskin usko välillä horjuu, niin kyllä se kevät sieltä vielä keikkuen tulee. Vaikkakin nyt tuntuu, että ne kukon askeleet ovat niin kovin lyhyet....