Ruusuja ja risukasoja

I'm back.
Pari viikkoa on vietetty bloggauksen suhteen hieman hiljaiseloa. Energiaa on tullut kanavoitua muihin juttuihin, ruusuihin ja risuihin, eli toisenlaisiin positiivisiin asioihin ja sitten hieman enemmän aikaa vieviin velvollisuuksiin.

Aloitetaan vaikka niistä pienistä positiivisista asioista.

Pari päivää sitten suoritettu "Kulttuurilähtöisen rakentamisen näyttötutkinto", meni ihan nappiin.
Kyseessä oli siis asiakkaalle suunnittelemani istutusallas ja sen rakentaminen liuskekivestä. Rakentamisessa minulla oli seurana pari opiskelukaveria ja voin sanoa, että kyllä positiivisessa tiimissä työn tekeminen on mukavaa. Ilon kautta tehtyä työtä ei voi kyllin hehkuttaa! Kuppi piristävää ja kuumaa kahvia sateisena työpäivänä ja positiivinen huulenheitto matkan varrella, ei siihen muuta tarvita! Keep it simple & fun!
(Projektista blogissani kirjoitukset "Rivitalon takapihalla tapahtuu", osat 1-5)

Eilen tuli tutkailtua alkukesästä hankkimiani Gallery daalioita hieman tarkemmin. Ne oli tietääkseni pistokaslisättyjä taimia, ei siis juurakosta kasvatettuja, ja mietin, että olikohan niiden "elinkaari" nyt sitten tässä. Positiivinen yllätys olikin, kuin huomasin niiden kasvattaneen juurakon, eli nuo  kaunokaiset päätyivätkin poisheittämisen sijaan talvehtimaan ja odottamaan uutta kevättä.
Talvehdittaminen sopi minulle erinomaisesti, sillä yleensä syksyn tullen luovun kesäkukistani hampaat irvessä....

Elokuussa pelastin poisheitetyn punaisen kannan ja otin sen hoiviini. Istutin sen takapihallamme olevaan suureen ja korkeaan ruukkuun. Syksyn tullen kukka alkoi kukkimaan ja ilmojen kylmetessä se näytti puskevan vaan lisää kukkia. Mikä neuvoksi? Ensin suojasin kannaa muutamana kylmänä yönä kateharsolla, mutta sitten päätin siirtää kannan pienempään ruukkuun ja antaa sen jatkaa kukintaa sisällä, niin kauan kuin se jaksaa. Sitten laitan sen talviunille.
Tällä hetkellä kanna puskee uutta nuppua ja on aivan kertakaikkisen upea lisä olohuoneessamme.
Tämä päivä oli aurinkoinen ja kanna kylpi auringonvalossa ikkunan edessä.

Hylätty kanna ja sen uusi elämä.

Osallistuin tällä viikolla Laureassa opintojen ulkopuoliselle, ylimääräiselle luennolle, joka käsitteli palvelun tuotteistamista. Jari Parantainen osasi esittää asian rennosti ja mielenkiintoisesti, hienoisella huumorilla höystettynä. Juuri näin. Eihän tästäkään voinut jäädä muuta kuin positiivinen fiilis!
Ruusuja Jarille hyödyllisestä parituntisesta!

Kuluneella viikolla tuli myös liityttyä pariin viheralan järjestöön. Verkostoitumista, se on päivän sana. On turha kuvitella, että tässä maailmassa yksittäinen ihminen hallitsee kaiken tiedon. Ja miksi täytyisikään, sitä varten on olemassa organisaatioita, joiden asiantuntijoiden ja jäsenten kanssa voi vaihtaa mielipiteitä ja saada oppia. Jo tässä vaiheessa olen saanut neuvoja kysymyksiini. Pieniä neuvoja, mutta kuitenkin niin suuria asioita yksilötasolla. Seuraavan parin viikon aikana tulen myös osallistumaan ulkopuolisiin seminaareihin. Ja myös jatkossa, aina kuin sopiva aihe osuu kohdalle ja sopii aikatauluihini.

Eli monta pientä positiivista asiaa on mahtunut menneisiin päiviin. Ilot, ne arkipäivän ruusut, koostuu pienistä, itsestään selvistä ja yksinkertaisista asioista.

Ja sitten niihin risukasoihin.
Pihamme on vallannut lukematon määrä risukasoja ja lisää tulee....
Käynnissä on jokavuotinen "syksyn kohokohta", eli tuon julmetusti kasvavan heisiangervoaidan, parturointi. Niks ja naks, raivaussakset laulaa ja päivän päätteeksi käsivarret huutavat armoa. Ei armoa - ei pensasaidalle eikä käsivarsille. Homma täytyy saada pakettiin ja siinä ei itkut auta =)
Metsuri on vielä tulossa kaatamaan liian lähellä taloamme kasvavan suuren koivun.
Kyllä meilläkin moottorisaha pysyy kädessä, mutta ympärillä on sen verran monta omakotitaloa ja kyse on kuitenkin asemakaava-alueesta, joten parempi on, että ammattilainen hoitaa homman.

Heisiangervokasoja ja lisää tulee vielä....