Katse Haminaan PÄIN!

Kotkan Meripäivät päättyvät pikku hiljaa, mutta älä suinkaan suuntaa vielä kotia kohti!
Juhlahumu nimittäin jatkuu kaakonkulmalla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kotkasta, eli HAMINASSA!

IT IS SHOWTIME!

Kaksi vuotta on hurahtanut edellisestä Hamina Tattoosta.
On taas se mahtava aika, jolloin joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikkitapahtuma täyttää pienen ympyräkaupungin. Tämän lisäksi tapahtumia löytyy moneen eri makuun,
niin suuremmille kuin pienemmillekin.

Piha ja puistotien löytää varmastikin bloggaamassa ainakin Linnoituksen vanhoilla pihoilla.
Osasta pihoja kirjoitinkin jo pari vuotta sitten, kirjoitukset löytyvät täältä, mikäli haluat tutustua.

Joten, tulethan sinäkin viettämään tapahtumantäyteistä viikkoa, 1-6.8.2016,

 HURMAAVAAN HAMINAAN!



Ympyräkaupungin ydin, Raatihuoneentori.

 

 

TAVATAAN HAMINASSA!!!!!

 

 

 

 



Uusiokäyttöön

Meillä on vuosien ajan ollut kesäisin vapaa-ajan viettopaikan tien vieressä maitokärryt, johon olen laittanut ryhmäkasviasetelman vanhaan puulaatikkoon.
No, enää meillä ei ole maitokärryjä. Mutta, ei hätä ole tämän näköinen.
Kun vähän kaivelee navetan ylisiä, niin sieltä voi löytyä uudelleen hyödynnettävää, käyttökelpoista tavaraa ja rekvisiittaa.

Ja ei muuta kun mielikuvitus lentämään ja uusia ideoita virittelemään.

Löysinkin vanhan, puisen, vesikelkan ja ennestään minulla oli sinkkinen, suurehko pesusoikko, joka oli pyörinyt nurkissa.

Puukelkka oli pahasti pölyyntynyt, mutta kun sille näytti vähän harjaa ja vettä, niin johan siitä kuoriutui uljas vanhus.

Olin eilen aamupäivällä käynyt kauppapuutarhalla, koska olin ajatellut käydä istuttamassa ukin ja mummin haudalle uudet kukat. Keväällä istutetut äitienpäiväruusut olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja hauta näytti niin surullisen tummalle. Joten se kaipasi piristystä.

Tällä samaisella käynnillä mukaani tarttui sitten hopean värinen hopeaputous, ruusubegonia, muutama kukontöyhtö (kahta eri väriä; pinkki ja hot pink), valkoista miljoonakelloa sekä komeamaksaruoho (takana vasemmalla), joka odottelee kukinnan aloittamista.
Kukkavalinnat myötäilevät pitkälti kirjoituksessa "Illalla, sillalla" olevia kukka-asetelmia, koska ne sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan....

Ja tällainen asetelma löytyy nyt sitten tien vierestä.

Ja kuka sanoi, ettei kelkkaa voi käyttää kesällä??

Kotka kutsuu..... kuuleeko Suomi?

Perinteiset Meripäivät starttaavat TÄNÄÄN, eli 28.7.
Merellinen Kotka täytyy tapahtumista ja nyt näyttää siltä, että sää suosii aika mukavasti Meripäiviin osallistujia!

Puutarhaihmisenä suosittelen myös Kotkansaarelta kivenheiton päässä olevaa Laaksosen Heikin luomusta, Jokipuistoa, joka sijaitsee Karhulassa joen varrella.
Lapsia ajatellen, puiston yhteydessä on myös leikkipuisto, jossa voi niin perheen pienimmät kuin aikuisetkin nauttia kauniista ympäristöstä.

Mikäli haluat tutustua tarkemmin Kotkan puistojen runsaaseen tarjontaan, niin tästä samaisesta blogistani löytyy kirjoitus Helmiä meren äärellä, josta saa läpileikkauksen erilaisiin puistoalueisiin Kotkan alueella.

TERVETULOA KOTKAAN JA MERIPÄIVILLE!



Erilaisia...

ja niin kauniita, kuten jokainen meistä tavallaan. Pienistä vioistaan huolimatta....

Ihanaa päivää Sinulle!

Illalla, sillalla.....

Kuluneena kesänä olemme maalanneet lapsuudenkaverini, Annun, kanssa vanhaa siltaa Haminassa.
Tikkurilan Vinhaa on sudittu kaiteisiin pensselit heiluen.

Meidän molempien tilat ovat kyseisen sillan alta virtaavan joen varrella, joten paljon muistoja liittyy tuohon vesielementtiin jo lapsuusvuosilta, jolloin kesät suorastaan asuttiin joessa.

Istun tätä kirjoittaessani näköetäisyydellä sillasta ja mietin miten aloittaisin tämän postauksen.

 

Sitten muistin, että tupamme seinällä on hyvin kauan sitten otettu kuva mummista nuoruusvuosinaan, istumassa tuon samaisen sillan kaiteella ystävättärensä kanssa.

 

Tästä aasinsiltana mieleeni juolahti vanha kappale "Illalla, sillalla", mutta en saa millään päähäni kenen esittämä se on.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella, kuinka tuokin silta on ehkä joskus toiminut nuorten kohtauspaikkana......Se on nähnyt vuosikymmenien aikana monia vaiheita ja lukematon määrä ihmisiä on sen ylittänyt.

Silta on vuosikymmeniä sitten, tarkalleen 1972, läpikäynyt jo mittavamman kunnostusoperaation, jolloin RUK:n pioneerit olivat sitä nikkaroimassa.
Hyvin se on kestänyt aikaa, välillä on vähän puuosia uusittu, ja myös tällä hetkellä homma on hieman "stand by", koska odottelemme sillan toisen puolen kaiteisiin lisää kakkosnelosia (siis lankkuja), koska alajuoksut/poikkipuut ovat jo haperoituneet sen verran, että ne vaatii vaihtamista.
Jo maalatun puolen kaideosat olivat aika hyvässä kunnossa, vain yksi osa vaati uusimista.

Jotta silta pääsisi arvoiseensa asemaan, niin maalauksen lisäksi se on nyt lakaistu ja kaiteelle on istutettu kukkia tuomaan iloa kaikille sillan ylittäville. Vielä kun sillan toinen kaide saadaan kunnostettua, niin sitten on aika ottaa yhteiskuva kaikista sillan kunnostusoperaatioon osallistuneista.



Lakaistuna....

  

Istutuksissa vihreää hopeaputousta, ruusubegoniaa
ja valkoista miljoonakelloa.

 

Kesämuisto 2016.

 

Huvilassa ja Huussissa

Sade ja ukkonen katkaisi päiväaskareeni ulkona, joten nyt on hyvä hetki päivittää meidän tämän kesän Huvilan ja Huussin remonttitapahtumia.

Ensin Huvilaan.
Kirjoituksessani "Pinotexia pintaan" näkyi huvilamme, Villa Matildan, eteisen lähtötilanne.
Paneeli oli päässyt tummumaan kymmenen vuoden aikana, joten tilaa täytyi saada raikastettua.

Mieheni, joka yleisesti kommentoi valkoisesta väristä näin "Eiiii, taas valkoista" yllättikin minut tällä kertaa kommentoimalla "No niin, eteisestä tulikin yhtenäisempi talon muun sisustuksen kanssa". Leukani loksahti auki, kuulivatko korvani oikein? Siis oikeasti, jopa isäntä oli sitä mieltä, että tämä oli oikea liike! Loistavaa!

Seinissä siis pari kerrosta kuultovalkeaa paneelilakkaa ja listat on maalattu ihan Helmi kalustemaalilla, joita molempia sattumoisin löytyi meiltä ennestään hyllystä.
Vanhojen peiliovien maalaus jää toiseen kertaan. Ne on pääosin vielä hyvässä maalissa, mutta näyttävät ehkä hieman tunkkaiselta puhtaan valkoisen kanssa.
Tilan kokonaisilme kuitenkin raikastui huomattavasti.

Ja sitten Huussiin...

Tämä tila kaipasi myös päivitystä.
Olin päättänyt jo viime syksynä, että tämän vuoden projekteja tulee olemaan huussin päivitys esikompostoivaan käymälään.
Hankin Kekkilän 100 litran kuivikekäymälän jo kevättalvella, jolloin se oli valmiina odottamassa sopivaa remonttihetkeä.
No, kuluva viikko onkin ollut yllättävän sateinen, mutta se ei ole meidän kesän viettoa haitannut ollenkaan. Päinvastoin, nyt on saanut tehtyä näitä listalla olevia remontteja mukavasti eteenpäin.
Ja sitten kun aurinko jälleen paistaa, niin on mukava keskittyä ulkotöihin...

Huussi vuodelta 1997.

Vähän kuultovalkeaa pintaan ja alaosaan
uutta paneelia.

Ja alla sitten kuva, miltä uusi huussi alkaa näyttämään... vaatii vielä jonkin verran viimeistelyä.
Tuuletusputken ajattelin päällystää pellavan värisellä narulla.
Paneelien leikkauskohtaan tulee hyvin kapea lista.
Ovi ja ikkuna ovat vielä puun värisiä tässä kuvassa, mutta ovat jo maalattu samaan henkeen muun sisustuksen kanssa.
Ikkunoihin ompelen harmaat pellavaverhot.



Extra wc-paperirullille kiinnitin seinään vaakatasoon
pienen puulaatikon. Siihen mahtuu kätevästi 6
vararullaa.

Huussin vanha osa lattiasta hiottiin
ja tämän jälkeen lattian uusi osa ja
vanha lattia maalattiin Akvafloor- maalilla.

Näin!

Ja seuraavaksi navetasta pitäisi saada roinaa ulos, jota aika monta edellistä sukupolvea on ehtinyt sinne hilloamaan....

Mansikkaa ja porkkanaa

Se on sitten heinäkuun ensimmäinen.
Aamu on lämmin ja aamulenkki koiran kanssa kertoi sen, että päivästä tulee ihanan kesäinen!

Meillä vietetään tänään syntymäpäivää, joten päiväämme somistaa sekä mansikkamoussekakku että porkkanakakku. Molemmat ovat gluteiinittomia.

Nimeltä mainitsematon koemaistaja on jo iskenyt hampaansa molempiin ja voi sanoa että "EI HUONO!"

Mansikkamoussea ja marenkia, mmmm.

Ja aivan taivaallista porkkanavuokaa....

Ja vaikka tämä ei nyt mikään maksettu mainos olekaan, niin voin tässä nyt kiinnostuneille kertoa, että näitä valmistaa Helsingin Herttoniemessä toimiva Kanniston Leipomo.

Ei muuta kun suut makiaks!

Pinotexia pintaan....

No niin.
Taas on se aika vuodesta, kun vapaa-ajan viettopaikassamme pensseli heiluu.

Kaukalossa Paneeli Ässää,
eli paneelilakkaa (kuultovalkea).

Villa Matildan eteinen on pitkään kismittänyt silmääni. Se on aikanaan jätetty äitini toivomuksesta puun väriseksi. Ajan saatossa puu kuitenkin tummenee tai kellastuu, miten sitä nyt haluaa tulkita.
Joten tämä "efekti" on joka kerta lyönyt silmilleni, kun olen ulko-oven avannut.

Sadepäivän kunniaksi mieheni päätti aloittaa tilan katon maalauksen. Kuultovalkeaa paneelilakkaa meillä olikin jo viime kesältä, jolloin yläkerran aula sai saman käsittelyn.
Pari neliötä sudittuaan, mieheni kuitenkin totesi, että niskat menee aivan jumiin ja huonoa oloa pukkaa.



Yhden kerroksen jälkeen
väriero on tämän näköinen.

 

No, ei auttanut muu, kuin vaihtaa maalaria.
Onneksi olen sen verran "Teletappi" että minun ei tarvinnut ylimmällä tikkaan tasanteella olla niskat solmussa. Sain maalattua katon aika ripeästi. Vaikka mainittakoon, että paneeliverhouksen maalaus ei millään muotoa ole lempparihommaani. Yleisesti ottaen olen enemmän tapetointi-ihmisiä.

Paneelien maalaus vaakatasossa, ennen paikoilleen asentamista, on ihan jees. Silloin saa paljon siistimpään jälkeä aikaiseksi, kuin yrittäessään taiteilla tikkailla. Mutta, näillä eväillä oli nyt mentävä.

Työ on vielä kesken, mutta kyllä se varmasti ensi viikonlopun tienoolla valmistuu.

Kovin vielä vaiheessa, mutta tästä saa jo käsitystä millainen tilasta on tulossa.

Nyt on hieman muita hommia hoidettavana, joten tämän aiheen päivitys seuraavan kerran kun työ valmistuu.

Hei, nautitaan kesästä!

Päivänsankarille

Tämän päivän onnittelut lähtevät serkkutytölleni, Marjolle, Kotkaan!

Tämä on Sinun päiväsi, 24 h, enjoy!!!!

Kun aika on.....

 

 

Kuva: Anna-Mari West
Teksti: Katarina West

 

Ei, en ole hylkäämässä perhettäni tai ketään muutakaan minulle rakasta ihmistä tai asiaa.

Olen nyt laittanut elämäni jyvät, pitkän harkinnan jälkeen, tärkeysjärjestykseen ja puhaltanut akanat tuulen vietäväksi. Päätös on tehty, eräs polku on tullut tiensä päähän.

Uskon, että moni ihminen tuttavapiirissä tulee kyseenalaistamaan ratkaisujani. Elämmehän erittäin haasteellisia aikoja tässä yhteiskunnassa, kuten myös maailmanlaajuisesti.

Mutta voin jo tässä kohtaa kertoa, että tulen jättämään jokaisen, tekemääni päätökseen kohdistuvan, arvostelun omaan arvoonsa.
Olen pannut merkille, että ihmisillä on taipumusta lytätä uusia näkökulmia paljon helpommin kuin tukea ihmistä vaikeiden ratkaisujen edessä. God knows, olen itsekin syyllistynyt siihen!

Ja kyllä. Olen ennenkin tehnyt rankkoja ratkaisuja. Ja selvinnyt niistäkin.
Välillä nilkuttaen, välillä paremmin. Mutta, kertaakaan jälkeenpäin en ole katunut tekemääni ratkaisua, silloin kun ollaan oltu todella suurten asioiden äärellä. Se ehkä kuitenkin kertoo sen, että ratkaisu on ollut oikea. Ei välttämättä helppo, mutta oikea.

Jokainen meistä on kuitenkin yksilö ja kuinka tarkkaan kukaan ulkopuolinen lopulta tietää, miksi yksilö tekee ratkaisunsa juuri niin kuin tekee?
Kolikolla on aina kaksi puolta. Me näemme ehkä asian yhdeltä puolelta, mutta emme siltä toiselta.

Jos tarkkaan miettii, niin koko elämähän on luopumista - ja uusia mahdollisuuksia!
Ohikiitävä sekunti meni jo, ei meistä kukaan saa sitä takaisin.
Mutta seuraava sekunti voi tuoda tilalle jotain paljon parempaa. Jotain sellaista, jota
emme ole osanneet edes ajatella.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että olen viimeisen parin vuoden aikana uinut niin syvissä suonsilmissä, että moni ei sitä uskokaan.
Rankoista asioista selviäminen antaa uskoa ja luo pohjaa tulevalle. Ja monesti se antaa myös perspektiiviä asioihin ja muuttaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Seison edelleen, hengissä, niillä samoilla jaloilla, joiden avulla olen kahlannut näiden syvien suonsilmien läpi, vaikka välillä omaa uskoani on koeteltu ja kovalla kädellä.

Lopun elämän mittainen, rakas tulevaisuus edessä.

Omaa sisäistä arvomaailmaani kunnioittaen sekä päätösteni takana seisten,

Sarica

 
Ohessa olevan kuvan ja tekstin käyttöön on saatu lupa valokuvaajalta itseltään.