Marketanpuisto, sadonkorjuun aika

Työssäoppimisjaksoni Marketanpuistossa on päättynyt.
Maanantaina opinnot jatkuvat ja pääsemme opiskelukavereiden kanssa kertomaan, missä kukin on ollut, mitä on kesän aikana oppinut jne.

Eli tässä kohtaa voi kai todeta, että on omien, henkilökohtaisten työssäoppimisjaksojen sadonkorjuun aika. Aivan kuten tänään vietettiin sadonkorjuumarkkinoita Marketanpuistossakin.



Marketanpuiston puutarhamyymälän sadonkojuun
antia.

Marketanpuiston työssäoppimisjaksosta, niin lyhyt ja nopea kuin neljä viikkoa olikin, jäi käteen paljon. Ehkä päällimmäisenä voin sanoa saaneeni hyvää, elämänmittaista laiteoppia. En ollut ennen elokuun alkua koskaan ajanut sähkökäyttöistä autoa, en käyttänyt Shibauraa (päältä ajettavaa nurmenleikkuria) tai raivaussahaa. Avantista oli ihan pikkuruinen kokemus. Nyt voin jo sanoa pystyväni työskentelemään sen kanssa jokin verran.

Tämän lisäksi opin käsitteen "kissaa suuremmat" (tehokasta kitkemistä).

Sain olla aivan mahtavassa ruotsinkielen kielikylvyssä, samoin vironkielen.
And last but not the least, sain työskennellä puutarha-alan ammattilaisten sekä eri koulujen opiskelijoiden kanssa. Eikä yhtään pöllömpää ollut sekään, että matkan varrella tuli ehkä hieman verkostoiduttua myös liike-elämän suuntaan.

Tänään herätys oli klo 5.45. Klo 6.05 olin auton ratissa matkalla Marketanpuistoon.
Syy oli yksikertaisesti se, että olin menossa stailaamaan  Trendition-yrityksen (www.trendition.fi) kolmea kasvihuonetta.
Markkinat alkoivat klo 10, joten minulla oli kolme tuntia aikaa saada tavarat paikoilleen sekä tänä aikana käydä noutamassa kaikki tarvittavat stailaustavarat.
Perjantaina kävin hakemassa Kivikoplalta hieman kiviä ja koristehiekkaa löytyi onneksi omasta takaa. Trenditionin miehet olivat suunnitelleet alustaksi puukäytävän ja katekangasta. Loput oli sitten minun vastuulla.

Alla kolme tilaa, ja siis olin asettanut itselleni tavoitteen, että paketin piti olla klo 9 valmis (ja se myös piti), jotta ehdin vielä kotiin siistiytymään. Klo 10, jolloin markkinat aukenivat, minun piti olla Marketanpuiston puutarhamyymälässä, sillä tarvitsin eräälle pihasuunnittelu asiakkaalle riippajalavan. Ja halusin tietysti sen kaikkein kauneimman myynnissä olevan.

Ensimmäinen, harjakattoinen versio.
Tähän tulisi romanttinen sisustus.

Kaareva kasvihuone, tähän tulisi hyvin pelkistetty stailaus,
pääasiassa yrttejä ja salaattia.

Ja tähän tulisi muutama puulaatikko,
jossa salaattia ja yrttejä.

Ja tässä tilanne klo 9.



Harjakattoisen kasvihuoneen värimaailma.



 

 



Kaarevan huoneen lähikuvassa: talvikynteli, kuvernöörinkukka,
salvia. Taaempana kiinalainen ruohosipuli, curry-yrtti ja pikkulehtinen
basilika.

 

 

Ja pienen kasvihuoneen stailaus. Laatikot olivat lainassa Marketanpuiston
yhteydessä toimivalta puutarhakoululta.
Pienessä laatikossa olevat yrtit: takana rosmariini, edessä laventeli ja välissä
pieni kuvernöörinkukka, ilman kukintoa.

Näin. Tällainen päivitys tällä erää.

Vihermatkani jatkuu mieli kiitollisena kaikista niistä opeista, joita olen kesän aikana saanut, sekä niistä ihanista ihmisistä, joita harjoittelujaksot ovat kohdalleni tuoneet.

Piha ja puistotien nettisivut ovat niin viittä vaille valmiit, että JOSKOHAN ne jo vihdoin ja viimein olisivat ensi viikon jälkeen toiminnassa...Oma henkinen deadline niille oli tämä viikko, mutta matkaan tuli (Murphyn lakihan se sieltä iski) muutamia koodaukseen liittyviä juttuja, joihin tarvitsen ulkopuolisia apuja....

Stadikka äärirajoilla

Olin lauantaina itse todistamassa, kuinka Helsingin Olympiastadion vedetään äärirajoille.

Cheek Menu Stadikka  22 - 23.8.2014

En vielä keväällä olisi uskonut, että tulen tänä vuonna olemaan kahdella Cheekin keikalla.
Mutta, tämä kesä on muutenkin ollut uusien kokemusten ja elämysten aikaa, joten why not!

Ensimmäinen keikka osui perjantaille 13.6. Hamina Bastionissa.
Tytär sattui sopivasti lähtemään uimaleirille Kotkaan samana päivänä, joten ei muuta kun hippahiiren bilekengät jalkaan ja menoksi!
Päivämäärä ei ollut enne, vaan siitä muodostui loistava ilta ja loistava keikka!




Hamina Bastioni 13.6.2014

Meillä ei alkujaan ollut lippuja Stadikalle.
MUTTA, MUTTA.. Sattumien kautta löysimme itsemme (koko perhe) KUTSUVIERAINA lauantain Cheekin keikalta. Eihän tämä voinut olla mahdollista, mutta kyllä, kyllä, näin siinä kävi!

Olen ilolla pannut merkille uusien suomalaisten artistien nousua kansan suosioon.
Ja millään muotoa ei yllättänyt, että se oli Cheek, the tyylitaituri, joka osaisi koota taustavoimineen oikeat komponentit & artistit yhteen ja vetää sellaisen Stadikan shown, että heikommilta meinasi happi loppua.

...."lähden stadiin tallaamaan, on mulla massii taskut
pullollaan"..... JVG feat. ihana Pete "Pörrö" Parkkonen.

En ole kovin aktiivisesti seurannut Cheekin tekemisiä, mutta siinä sivussa kyllä... Vain Elämää- ohjelmaa tuli tosin seurattua koko perheen voimin ja varmasti monelle suomalaiselle JHT tuli tätä kautta "tutummaksi". Itseni mukaan lukien.

Nostan hattua Cheekille/ Jarelle, että keskellä kaiken mega hypetyksen ja suosion huipulla hän uskaltaa, ja pystyy, hyppäämään luotijunasta ja ottaa aikalisän. Sekin on taitolaji jo sinällään pystyä siirtymään äärirajoilta toiseen ääripäähän.

Cheek - the man himself.

 

Tiedän omasta kokemuksesta, että kovasta liitovauhdista hiljentäminen ei ole helppoa. Kroppa ja pää huutaa Hoosiannaa, ennen kuin aika auttaa näkemään, mitä mahdollisuuksia on niiden ympyröiden ulkopuolella, joissa on elänyt täysillä 24/7. 

Kiitän Cheekiä upeista ja ikimuistoisista kesän 2014 musiikkielämyksistä!

Jarelle, yksityishenkilönä, toivotan hyvää breikkiä ja inspiroivaa tutkimusmatkaa tulevaisuuteesi.
What ever your are looking for, I'm sure you will find it!



Tihutyötä siivoamassa

 

Perjantaiaamu meni osittain tihutyön jälkiä siivotessa.
Pari yötä sitten joku oli saanut neronleimauksen ja käynyt tempaisemassa työssäoppimispaikallani tiilistä muuratun portin pilarin päreiksi. En tiedä millaisella välineellä se oli saatu tuollaiseen kuntoon, mutta turhaa työaikaa meni tällaisten sotkujen korjaamiseen.

Tihutyön jälkiä.

Sanomattakin on varmasti selvää, että näitä paloja ei millään käsivoimilla liikuteltu.
Suurin kimpale oli ehkä noin vajaan kuution kokoinen ja painoa myös sen mukaisesti.
Näiden sotkujen siivoamiseen tarvittiin sekä Avanti että Bob the Cat.

Ensin kaksi "pienempää" palaa piti saada nostettua Avantin kyytiin.
Pääsin itse Avantin puikkoihin ottamaan nämä ensimmäiset palat Avantin kauhaan. Siinä ei paljoa jääty pähkäilemään selvitäänkö tilanteesta vai ei, siitä oli vain yksinkertaisesti selviydyttävä parin viikon Avantin käyttökokemuksella.
Pomoni toimi edessä merkkien antajana ja ensin yksi pala kauhan vasempaan reunaan.
Ja sitten Avantin siirto ja keskikokoinen pala Avantin kauhan oikeaan laitaan.


Tarkka paikka, kuljetettavat pylvään tiilimurikat ovat jo kyydissä
ja sitten kauha ylös, pakki päälle ja kuljetus määränpään.

Matkalla varastolle.

Puuuuuh, tästä operaatiosta selvittiin ilman ongelmia. Onneksi.

Sitten totesimme, että kolmatta palaa ei millään muotoa saada Avantin kyytiin, se oli sen verran raskas ja kooltaan sen muotoinen, että Bobkissa piti hakea paikalle.

Sitten vaihdettiin rooleja. Minä annoin ohjeita ja pomo hyppäsi Bobin puikkoihin.
Ja sitten vastaava operaatio, kuin edellä Avantilla.

Kun homma saatiin pakettiin, niin siinä oli yläfemman paikka!
Mitään ei hajonnut lisää operaation aikana eikä kolhuja tullut koneisiin, varastolla eikä ulkona aluetta ympäröiviin rakenteisiin.


Tämän jälkeen iskikin sitten kaatosade ja ukonilma ja odottelin Avantin kopissa, että kuuro menee ohi.

Kaatosateelta suojassa Avantin ohjaamossa.

Ja vielä hetken sataa ja sitten taivas selkeni nopeasti....

Sadekuuron jälkeen ilma oli raikas. Ei muuta kun ulos Avantin huuruisesta ohjaamosta, takaisin pihalle ja vuorossa oli Malva-alueen kuihtuneiden kukintojen poistaminen....

Malvat etualalla.

Puutarhatyövälineitä joka lähtöön

Tämän hetken työssäoppimispaikassani olen päässyt kokeilemaan jo monen sortin laitetta.
Työtahti meillä on aika tiukka, joten järkkärikameraa ei juurikaan ehdi kantelemaan mukana ja tästä syystä taskussa mukana hikoileva Samsung saa hoitaa kameran virkaa...

Eniten minua poltteli Avant 630.
Olen oppinut peruuttamaan peräkärryn kanssa (nooo, aina voi harjoitella lisää), niin että peräkärry päätyy ainakin suurin piirtein sinne minne sen pitääkin. Kovin pieniin paikkoihin en kyllä silti ihan vielä sen kanssa menisi.
Lisäksi olen oppinut käyttämään joystickia, jolla ohjataan Avantin kauhaa.
Hiekka ja multakasoja on tullut siirrettyä ja tasoiteltua.
Ja olen myös päässyt kippaamaan peräkärryn kyydissä olevaa lastia kompostille.

Pajukuorman kanssa matkalla kompostille.



 

Shibauraa, eli tällaista päältä ajettavaa nurmenleikkuria, olen myös päässyt ajamaan.
Siinä on kolme leikkurinterää ja se on ihan näppärä peli.
Takana oleva säiliö, joka kerää ajetun nurmen, on kookas, että käännyttäessä jossain tiukassa paikassa (esim. pylvään lähellä) on hyvä muistaa olla varovainen. Säiliön kääntösäde on sen verran suuri ja laite voimakas, että vahingossa voi pylväs lähteä matkaan mukaan....

Harjoittelukaverini Tuija on ihan pro näiden laitteiden kanssa.
Anna Tuijalle kone kuin kone, niin kyllä lähtee!

Ja tämä sähkökäyttöinen kärry on aivan huippu! Sillä suhauttaa nopeasti puistoalueen laidasta laitaan, huomattavasti nopeampi ja ketterämpi kuin esim. Avant.

Stihlin raivaussaha on myös tullut tutuksi.
Sen siimaajalla pöllyttelin myös tänä aamuna 4 tuntia, sillä alue oli hyvin pitkäksi kasvanutta heinikkoa ja vaati useamman kerran käsittelyä, koska osa nurmesta oli lakoontunut pahasti maata vasten ja oli hyvin märkää. Olen kyllä tykästynyt myös tähän laiteeseen.
Tänään opettelin myös siiman vaihdon sekä harjoittelimme raivaussahan huoltoa.




Siimauksessa käytettävä raivaussaha, liivit, johon
saha kiinnitetään, visiiri ja kuulosuojaimet.

Raivaussahan siimapään öljyruuvi.

 

Siimaa...

Päivän työsarkaa....


Ja koska kyseessä on kaksitahtimoottori, niin siihen tehdään polttoaineeksi ihan omat löpöt.
Och samma på svenska.

 

Ja tällaisella puhalluslaitteella saa pöllyteltyä käytäviltä pois roskia, heinää, lehtiä jne.

Ei ehkä ihan lempilaitteitani, sillä jotenkin putkessa on sen verran kova paine, että sitä joutuu kyllä ohjaamaan ihan tosissaan, että saa roskat sinne suuntaan minne pitääkin eikä pitkin maita ja mantuja.

Kanttausraudalla saa aika kivaa jälkeä aikaiseksi.
Tällaisen voisi hankkia ihan omaankin käyttöön.

Kantattua aluetta.

 

 

 

Istutusalue ennen kanttausta...

 

Ja kanttauksen jälkeen.

Ja Neko Garden pyörähara, tämä on yksi lempparityökaluistani.
Tällä voi siistiä hyvin käytävien rikkaruohoja. Tai tarvittaessa myös käytävien reunoja.
Pyörähara on ollut kovassa käytössä ja siitä oli mennyt terä sen verran ohueksi ja lopulta katkennut, että tänään huoltotöiden yhteydessä kahteen pyöräharaan vaihdettiin kokonaan uudet terät.

 

 

Uusi terä on kohta käytössä.

Ja on meillä käytössä ihan perinteisiä välineitäkin. On harava, harja, pensassakset, saha jne....

Eilen sain siivottavakseni tämän alueen.
Kuvia ennen ja jälkeen. Kännykkä taskussani oli vain sen verran huurussa, että kuva on myös sen mukainen...



Vapaasti kasvava heisiangervoaidanne.

Kuivettunutta havukasvustoa.



Ja käsittelyn jälkeen...

LEPAA - kohtauspaikka Hattulassa

 

 

Lepaa on Hattulan kunnassa sijaitseva kylä, jossa toimii
Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun ja puutarhatalouden koulutusohjelmat sekä Hämeen ammatti-instituutin viheralan ja puutarhatuotannon koulutusohjelmat.

Tämän lisäksi Lepaa toimii ammattilaisten ja opiskelijoiden kohtauspaikkana ja tänä vuonna Lepaan näyttely juhlii 50 vuotista taivaltaan.

Pääsin tänään tutustumaan paikkaan tämänhetkisen työssäoppimispaikan ammattilaisten sekä opiskelijoiden mukana. Matka Espoosta Lepaalle kesti n. 1 h 15 min.

Olin ennakkoon tutustunut hiemaan Puutarha ja Kauppa -lehden mukana tulleeseen näytteilleasettajien listaan. Tavoitteena oli käydä tutustumassa erinäisiin yrityksiin, käydä tapaamassa ennestään tuttuja alan toimijoita sekä ennen kaikkea verkostoitua myös uusien kanssa.

Lepaan 50 v. näyttelyyn osallistuu tänä vuonna ennätyksellinen määrä näytteilleasettajia.
Tuotteita löytyy kasveista puutarhanhoitoon sekä teknisiin laitteisiin ja raskaampiin koneisiin.

Lisäksi näyttelyn yhteydessä on myynnissä myös taimia, joten taimipuolen antiin tutustuminen oli myös omalla agendallani.

Näyttely avautui tänään ja on auki 16.8. saakka.



Alla päivän kuva-antia.

Päheät kottikärryt, 110 l.
Hinta 115 EUR, alv 0.



Husqvarnan koneita moneen lähtöön.
Etualalla olevat raivaussahat hinnaltaan
hieman alle tonnin luokkaa.
 

Neko pyörähara. Tämä on aivan mahtava laite.
Terä leikkaa rikkaruohon 5 cm syvyydeltä.
Voin suositella! Tällä laitteella rikkaruohojen
poistaminen on hauskaa hommaa.



Juu-u. Voisin huolia tällaisen megatornin
omallekin pihalle.

Heinät tuntuvat nostavan suosiotaan istutusasetelmien yhteydessä...

Hämeenlinnalaisen Kaisan Kukan Ladyt täydessä
vauhdissa.

Lepaan alueen rakennuksia....

Ruukkuistutuksia....

Portti pienelle hautausmaalle sekä siellä sijaitsevalle
kappelille.

Ja sitten päästiin tekemään taimihankintoja.

Alueella kävi kova kuhina.

Ja vapaa-ajan viettopaikkamme, Villa Matilda, saa lähiaikoina pihapiiriinsä nämä kasvit.
10 kpl x 3 EUR perennaa oli tarjouksessa 25 Eur.

Ostokseni oli:

3 kpl tarhapäivänliljaa "Pink Charme". Näitä kävin etsimässä Tallinnasta kolmisen viikkoa sitten, mutta silloin ei onnistanut. Kukan sisäosa on kellertävä ja terälehdet tummahkon vaalean punaiset.

Pink Charme, joka tosin ei
enää kuki.

3 kpl nepalinhanhikkia, kasvaa mätäsmäisesti, korkeus n. 30-50 cm. Viihtyy aurinkoisella tai lievästi varjoisalla paikalla.



nepalinhanhikki.

2 kpl amerikankeijunkukkaa, korkeus 20-40 cm. Viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa.


amerikankeijunkukka.

2 kpl tarhakylmänkukkaa. Kukkii aikaisin keväällä. Korkeus n. 30 cm.


tarhakylmänkukka. Tähän tulee pehmeän
valkoisen/haalean lilat kukat.

Ja sitten ensi kevättä varten odottaa vino pino kukkien siemeniä...

Arvaat varmasti, että ensi keväänä puuhastelen näiden kukkien parissa.

Kyllä kukat ovat vain niin kauniita.

Käynti Lepaalla oli erittäin mukava kokemus. Aikaa oli ensikertalaiselle ehkä hieman liian vähän, mutta oli hyvä päästä tutustumaan paikkaan. Ensi vuonna tietää hieman mitä odottaa, ja voi sitten varata käyntiin kokonaisen päivän.